Suojaus ja auttamisen monet tavat

 Paljon minulta kysellään suojautumisesta, miten sen teen? Miten auttaminen tapahtuu ja mitä siinä tehdään konkreettisesti, sitä ei yleensä kysytä, mutta jos joku sitä kysyy, hän on yleensä heti todella innostunut opettelemaan myös itse auttamista. Auttamisen kulku taitaa tuntua ihmisistä mystiseltä ja pelottavalta, joskus nimittäin auttamispyyntö saattaa alkaa sanoin: "Onko se kauheen pelottavaa?", no ei se tosiaankaan ole! Meikeläistenhän ei tarvitse olla edes kohteessa missä autetaan, eli jos löytyy jotain mustanvoiman tuotoksia, ne voidaan hävittää etäältä, ei tarvitse mennä mahdolliseen alhaiseen värähtelyyn.  Lisäksi kaikki mustat möykyt mitä löydämme, pystymme myös hävittämään! Tietoa saadaan kokoajan vähitellen lisää, joskus voi olla aiheen laskea varvulla onko johonkin kohteeseen kajoaminen sallittu tai hyväksi, ja jos vastaukseksi tulee kovin pieniä lukuja, kannattaa jättää kyseinen paikka toistaiseksi rauhaan. Nämä kuitenkin ovat aina linnoja tms. rakennuksia, sen sijaan ihmisiä, koteja ja työpaikkoja voi auttaa aina, muuta luomakuntaa samoin!

 Oma suojaukseni on Esko Jalkasen antamien ohjeiden mukainen, yksinkertainen, nopea ja tehokas: "Pyydän Pyhän Hengen suojauksen." Mitä enemmän ihminen suuntautuu henkiselle tielle sitä enemmän hän tarvitsee tämän kaikista korkeimman voiman suojaa. Kun ihmisen henkinen voima alkaa kasvaa, bioenergian buddhinen rakkauden osuus kasvaa, olipa hän minkä uskonnon edustaja tahansa. Ihmiset ajattelevat henkisistä asioista aina hiukan eri tavalla, ja heillä on siihen oikeus, perille vie monta tietä. Tämä suojaus ei siis edusta mitään uskontoa, vaan käy jokaiselle joka sen itselleen hyväksyy.

 Mitä suojauksella sitten ymmärretään? Joskus tulee olo että suojauksen pitäisi pitää ihminen omassa kaikelta suojaavassa kuplassaan ilman että mikään pääsee koskaan vaikuttamaan ihmiseen. Itse en näe että tämä olisi oikeastaan tavoiteltava tila. Oma ajatukseni on että suojaus antaa minulle suojan toimia, auttaa ja selviytyä elämän kaikista toimista. Jos läheisyyteeni hakeutuu vainajia saamaan apua, en koe suojauksen pettäneen, enhän tietäisi että juuri he apua tarvitsevat elleivät he tulisi hekemaan apua minulta... Omien nurkkien "siivous" ja tarkistus täytyy tietysti aina säännöllisesti tehdä ja ohjata vainajat valoon jne. Alhaisissa värähtelyissä joka esimerkiksi vainajista ja pahoista silmistä aiheutuu, on  huono olla. "Kestävyys" häiriöitä vastaan kuitenkin kasvaa, vaikka ne tuntee pystyy silti toimimaan. Ihmisen tila ei voi olla tasaisen vakaa ja muuttumaton, ei henkisen ihmisen etenkään, sehän estäisi kasvun ja kehityksen! Joskus on tarpeen turvautua toisen auttajan apuun tai opettajan ohjeisiin. Kannustankin teitä kaikkia kiinnostuneita etsimään omat auttajakaverit joiden apuun ja vinkkeihin voi tarvittaessa turvautua.

 Kun suojaus on kunnossa päästään siis auttamistöihin, mitä siis voi tehdä? Monen aamu alkaa lehden lukemisella, sieltä löytyykin heti kohteita laidasta laitaan. Itse luen nykyään aina ainakin kolari ja onnettomuusuutiset.  Kolarissa olleen ihmisen eetterikeho on monesti mennyt pois paikoiltaan, ja pahimmillaan aiheuttaa tajuttomuuden, se käsketään siis ensin paikoilleen, sen voi tehdä vaikka ei tiedä kuka on kyseessä. Ajatus suunnataan ihmiseen josta tuo kyseinen uutinen on kirjoitettu, auttajamme tietävät kyllä kuka on kyseessä ja hoitavat homman. Meiltä se vaatii vain keskitetyn, vahvan ajatiuksen. Alkuun ääneen sanominen on tehokasta, sanalla on mahti!! Verenvuoto voidaan myös seisauttaa, vaikka näissä lehtijutuissa se useinkaan ei ole enää tarpeen, mutta onnettomuuspaikalle sattuessa se on ensiarvoisen tärkeää!

 Henkilön auttamista voi jatkaa hyvin monella lailla. Luettelen nyt tässä toimia joita voi tehdä. Jos kiinnostut mitä ihmettä nämä kaikki toimet ovat, kannattaa hakeutua Tiina Lindholmin pitämille kursseille tai etäkurssille jonka voit käydä netin kautta, omassa tahdissa.

 Auttaminen siis jatkuu; henkilön alle voi pyytään auttavan curry-risteyksen, hänet voi laittaa kuntoutumaan henkisin voimin toimivaan reaktoriin, hänet voi nostaa paratiisitilaan jossa on korkea värähtely ja bioenergia. Koko sairaalaan, jossa kyseinen henkilö on (sen auttajat tietävät kyllä taas), voi tehdä henkisin voimin, energiaa antavan kylmäfuusioreaktorin, henkisistä voimista vähän riippuen, se pysyy koossa noin puolisen vuotta ja se lisää siis sen ajan ihmisten bioenergiaa. Sairaalan ylle voi rakentaa henkisesti myös astraalisen tetraedrin, jonka sisällä on korkeampi parantava värähtely, tämän kesto riippuu myös tekijän henkisestä voimasta, ihmisen ylle voi tehdä tälläisen mukana kulkevan tetran myös! Jos oikein paneutuu tehtävään, voi tutkia sairaalan ympäristön, poistaa maakiroukset, lähettää vainajat valoon, hävittää kummitukset, menneisyydenkauhut jne. Sisällä sairaalassa voi tehdä samat tutkimukset, kyseisellä osastolla erikseen ja vielä potilaan huoneessakin. Voi tutkia henkilön kodinkin energiat ja hoitaa ne kuntoon ja poistaa haitallisen maasäteilyn, niin kotiin palattua on hyvä toipua siellä. Kodin energia muuten vaikuttaa henkilöön vaikka hän ei juuri sillä hetkellä siellä olisikaan... Voi tutkia onko henkilön ympäristössä negatiivisia ihmisiä tai muuta mustaa vaikuttamassa, ja kuntouttaa nämä. Näitä kaikkia toimia ei kuitenkaan usein ehdi tehdä jokaiselle ihmiselle erikseen josta lehdestä lukee, ja useimmat toimet näistä voikin tehdä samalla kertaa kaikille lehden avuntarvitsijoille, myöhemmin vaikka koko viikon lehtien avuntarvitsijoille jne.

  Alkuun auttaminen aloitetaan auttamalla yhtä ihmistä. Mutta hyvin pian voit nostaa paratiisitilaan esimerkiksi kaikki onnettomuuksiin joutuneet. Sen oppii jo hyvin alkuvaiheessa. Pian saatat huomata katsovasi televiota ja teetkin jo tuota ihan automaattisesti, välillä jopa elokuvaa katsoessa joku saattaa saada apua vaikka ei sitä ihan oikesti tarvitsekaan, sekään ei haittaa, apu ohjataan aina tarvitsijoille, mutta onhan se aika hassua huomata miten homma alkaa tulla selkäytimestä... Ihmisen Korkeampi Minä päättää aina ottaako se avun vastaan, useimmiten se ottaa. Auttamiseen kuuluvat myös karma-asiat joista kirjoitinkin laajemmin jo tekstissä, Mietiskelyä ja kokemuksia karmasta, näihin kuuluivat mm.sivupersoonat, jotka voidaan kuitata pois vaikuttamasta ja siten elo ja olo kevenee. Mielialaa korotetaan Hyvän mielen herran siunauksella. Buddhinen kanava voi olla tukossa. Kruunutsakra voi vuotaa ja "tarjota" väärää tietoa. Ihmiseen voi myös kohdistua kirous joka on purettava. Varpu on hyvä apulainen auttajalle, mutta ei suinkaan pakollinen. Ja ainahan voi vaan kysyä ja kun aina vaan kysyy voi alkaa tulla vastauksia!

 Ilman varpuakin voi tehdä suuria juttuja! Käyttöömme on ilmoittautunut planeettoja joilta on saatavissa viisautta erilaisiin asoihin. Näitä ohjeita tehdäkseen pitää olla mahtavat henkiset voimat, mutta varpua et välttämättä tarvitse. Näiden kuntoutusten korkeista energioista pääset kuitenkin nauttimaan nopeastikin, jos hakeudut mukaan kuntoutusryhmään, joita löytyy useilta paikkakunnilta ympäri Suomea. Edellytyksenä ryhmään pääsyyn on yksi käyty kurssi (löytyvät osoitteesta www.goodset.fi) ja Esko Jalkanen - Luonnonvoimat yhdistyksen jäsenyys. Näistä ryhmistä löydät myös apua, neuvoja ja varpua käyttäviä ystävia. Tietoa ryhmistä saat jäsenlehdestä Eskosesta.. Itse pitämässäni ryhmässä jokainen saa halutessaan esittää toiveita apua tarvitsevista kohteista, käytettävät ohjeet valitsemme yhdessä Kuntouttajan käsikirjasta, (jossa 297 ohjetta) tai Eskosessa olevista ohjeista. Ryhmässä ei käsitellä yksittäisten ihmisten asioita, paitsi joskus harjoitusmielessä, että jokainen osaisi tehdä myös kotona halutessaan auttamista yksittäiselle ihmiselle. Käytäntö on parasta harjoitusta, kuntoutuksia tehdään eikä asioiden tilaa voivotella! Jos jollakulla on avunpyyntöjä yksittäisiltä ihmisiltä eikä hän tiedä itse miten toimia, ne voi antaa minulle tai jollekin muulle ryhmäläiselle joka tietää mitä tehdä. Ryhmätyön voima on mittaamattoman suurta!

 Meillä toimii kotona myös ryhmä useamman kerran viikossa! Teemme yhdessä mieheni kanssa Nippukuntoutusta. Sitä voisi ehkä nimittää "kuntoutuskoosteeksi" joka sisältää jokaiselle avuntarvitsijalle jotakin, vakavasti sairastuneista, maasäteilystä kärsiviin ja toiveitakin pyydetään toteutumaan jos se on sallittu, hyvin monipuolinen siis ;)  Se on kaksipuoline A4 joka luetaan yhdessä ajatuksella ääneen. Usein liitäämme siihen vielä muutamia meille tärkeiksi muodostuneita juttuja, kuten apua Maaäidille, säidenhaltioille, metsille, Suomen kansallishaltialle, Lapin haltioille ja viisauutta koko maapallolle, sen tarve tuntuu olevan loppumaton, ainakin maailman tilasta päätellen!

 Ryhmätyön voimasta tulee mieleen yksi kurssi jolla dematerialisoitiin Suomenlahden pohjan miinoista sytytyslankoja. Miinoja piti räjäyttää seuraavalla viikolla ja Tiinan huoli oli suuri, räjähtäessään ne tuhoaisivat suuren osan merenpohjan eliöitä. Räjäytyspäivä tuli ja meni ja lehdestä luettiin että työ epäonnistui. Työtä tehnyt taho kertoi että :" Tähän voi olla kaksi syytä: meren pohjaan lähetetyt laukaisupanokset eivät räjähtänee tai sitten ne räjähtivät, mutta eivät saaneet miinaa räjähtämään." Saattoi olla vielä syykin siihen miksi eivät räjähtäneet... Yhdestä miinasta löysin tiedon että se oli onnistuttu räjäyttämään. Nyt kun lueskelen aiheesta uutisia, miinat alkavat olla niin vanhoja että alkavat hajota ja päästää myrkkyjä, eli aika taas dematerialisoida, nyt siis veteen pääseviä myrkkyjä.

 Kun tietää mitä tekee, henkistä auttamisvoimaa alkaa olla, ja ajatus on "terävä",  niinkin yksinkertaine ajatus kuin kuin, kaikkea hyvää sinne, singahtaa nopeasti kohteeseensa avuksi ja meidän ei edes tarvitse tietää mitä kaikkea se sisältää. Auttajana voi valita kohteet ja ohjeet ihan oman kiinnostuksen ja aikataulun mukaan. Pääsääntöisesti ohjeet ovat helppoja ja lyhyitä ja ne oppii nopeasti ulkoa, yrittämättäkin! Apua tarvitsevia kohteita pursuaa joka puolelta, ihmiset, eläimet, kasvit, maat, työpaikat, hallitukset, armeijat, syöpäpotilaat, loukkaantuneet, vammautuneet, masentuneet, ilmastonmuutos, muovi merissä, listaa voi jatkaa loputtomiin. Jos itse sairastat jotain kroonista sairautta tai läheisesi sairastaa, muista hoitaa kaikkia saamaa sairautta sairastavia. Kun antaa, niin saa myös itselle ja läheisille. On paljon tehokkaampaa nostaa kaikki sydänsairauksista kärsivät paratiisitilaan, kuin vain oma tuttavasi, näin myös henkinen voimasi kasvaa ja on selvää että olet silloin ymmärtänyt miten näitä voimia kuuluu käyttää. Tämä voima ei käyttäessä kulu, vaan saat sitä vähitellen lisää, kun näytät että se tulee käyttöön.

 Alkuun, innostus voi olla kova, muista myös levätä välillä niin  auttamishermosto kasvaa ja vahvistuu, pidä yksi lepopäivä viikossa. Alkuun voi lukea ohjeita kuntouttajan käsikirjasta vain hetken, mutta kun kirjaan tarttuu,  huomaakin lueskelleensa monet ohjeet ja kun avuntarpeessa olevia aletaan ohjata tiellesi, tiedät että olet oikealla tiellä ja haluat auttaa kaikkia ketä vaan pystyt, ja huomaat ja tiedät pian myös pystyväsi! Vaikka emmehän me tee muuta kuin pyydämme, näkymättömät auttajat toteuttavat työt, henkinen voimamme on pyyntöjen käynnistysvoimaa!

Unessa auttamassa

Henkisen auttajan on mahdollista auttaa myös unessa, kun auttamistyötä tekee tarpeeksi usein hereillä. Kun homma on tuttua hereillä voi tehdä pyynnön joinakin öinä auttamaan sinne missä apua tarvitaan. Yö tapahtumista ei välttämättä aamulla muista mitään, tai voi muistaa että kovasti on ohjeita hokenut, joskus on tullut mm. karmavelkoja kuitattua niin että tuntuu levy jääneen päälle. Kerran yöllä harjoittelin hyökkääjänkin lamaannuttamista, hän kun aikoi lyödä penkillä istuvia ihmisiä tapparalla, no tuo saattoi olla ihan unikin vaan... Olin kuitenkin nopea ja mies tipahti juuri oikealla hetkellä ennen kuin ehti suunnata ja ottaa voimaa lyöntiin. Joskus auttamaan vaan ohjataan ilman pyyntöä kun tarve on suuri. 

Eräänä elokuisena aamuna, kohta kaksi vuotta sitten, vähän ennen heräämistä sain tehtävän keskellä taistelua. Sinä yönä en ollut pyytänyt päästä kuntoutustöihin yöllä, mutta siellä minua silti tarvittiin! Kirjoitin tapahtumat silloin heti muistiin, mutta en ajatellut että koskaan uskaltaisin laittaa niitä julkisesti mihinkään, niin että kuka tahansa voi lukea ne! Tämä oli yksi elämäni ihmeellisimmistä kokemuksista tähän mennessä.

Hetki riisutussa, raunioituneessa rakennuksessa ei unohdu. Tila on ehkä iso entinen luokka huone, jonka nurkassa on iso opettajan pöytä, muita huonekaluja ei ollut jäljellä. Kyhjötämme pöydän takana piilossa, minulla on sylissäni pieni poika, ehkä noin viisi vuotias. Hänellä on likaiset vaatteet, sininen college takki jää mieleeni. Muutamia muitakin ihmisiä on siellä, tunnelma on apaattinen ja ankea. Minulla on sellainen olo etteivät muut näe minua, kuin tuo poika. Kukaan ei puhu mitään, mutta jotenkin tiedän että kohta pitää juosta pois ennen kuin sotilaan tulevat, sodan äänet kuuluvat ulkoa ja muualta rakennuksesta. Paikasta on kaksi ulospääsyä, en erota ovatko kummatkin oviaukkoja vai räjähdyksissä syntyneitä reikiä. Vasta kirjoittaessani tätä ymmärrän, että tiedän millainen tila on vaikka en edes näe sitä pöydän takaa, pystyn katselemaan sitä myös muista suunnista. Mieleeni tulee että pojan pitäisi saada jotain syötävää, huomaan pöydällä eräänlaisen täytelakua muistuttavan patukan, otan sen ja annan pojalle, hän haukkaa siitä. emme puhu, ei meillä olisi yhteistä kieltäkään, mutta ajatuksin viestin hänelle ettei hän saa syödä sitä vielä, hän tarvitsee sitä evääksi. Poika laittaa sen ilman käärettä likaiseen taskuunsa, ajattelen ettei se haittaa, on edes jotain henkensä pitimiksi. Vasta jälkeenpäin ihmettelen miten tuo karkkipatukka voi olla siellä, missä oli pelkkä betonipölyä... Halaan tuota pientä tomun peitossa olevaa likaista poikaa, jotenkin yritän rohkaista ja tukea häntä.  Haluaisin juosta turvaan poika sylissäni. Jotenkin tiedän että sitä en pysty tekemään ja se saa minut surulliseksi. Vannotan mielessäni poikaa juoksemaan toisten perässä heti kun muut lähtevät, kannustan häntä juoksemaan lujaa ja seuraamaan toisia, näitä ajatuksia toistelen... Jotenkin ymmärrän että kohta joudun lähtemään. Matka tilan läpi vaikuttaa pitkältä, pitää mennä kauemmasta aukosta pois, kaikki tuntuvat tietävän sen.

Yht`äkkiä säpsähdän herätys kellon ääneen, olen aivan ymmälläni, miten olen omassa sängyssäni? Tapahtuma palaa mieleeni monta kertaa päivän aikana. Alan olla varma että olin siellä oikeasti, se ei ollut uni! Katselen uutiskuvia Alepposta, ne näyttävät kovin tutuilta, varmasti olin siellä! Mietin miten pojan kävi. Uskon että asialla oli tarkoitus. Miksi juuri tuo poika? Miksi juuri minä? Muistaako poika tapahtuman? Kokemus oli liikuttava, olen onnellinen että minut valittiin sinne!

Parin vuoden jälkeenkin välillä kun muistan, nostan tuon pojan paratiisitilan huipulle ja toivon että hän selvisi. Miten tuo astraalimatka oikein toteutui? Nukkuessaan ihminen pääsääntöisesti on astraalikehoineen lähellä nukkuvaan fyysistä kehoaan, mutta auttaja pystyy liikkumaan mihin tahansa astraalikehollaan, ja joskus muutkin kai tekevät retkiä. Astraalimatkailua voi oppia tekemään jopa hallitusti. Astraalikeho on  kiinni fyysisessä kehossa niin sanotulla hopealagalla ja tämän avulla se pystyy palaamaan nopeasti fyysiseen kehoon ja ihminen voi herätä valvetilaan, kuten minä herätyskellon soidessa. Vaikka mieluusti olisin ollut siellä vielä hetken...

Jos kiinnostuit aiheesta, suosittelen lukemaan C.W.Leadbeaterin kirjan Näkymättömiä auttajia. 

Esineiden pahoista ja hyvistä energioista

Kyselin tässä taannoin instagramissa kuvia esineistä joissa on huono värähtely tai ajattelet että niin saattaisi olla, lupasin tutkia nuo esineet.  Sainkin muutamia mielenkiintoisia kuvia. Vuosien varrella on kyllä tullut törmättyä huonoenergiaisiin esineisiin ja huonekaluihin, mutta yhtään kuvaa niistä ei ole, eikä osaa esineistäkään ole enää olemassa. Yksi paistinpannu tulikin vielä mieleeni, se vaatinee myös tarkistuksen...

Ensimmäinen oudoista esineistä oli musta afrikkalaistyylinen naamio. Tuttavallani oli useita naamioita seinällä, mutta yksi niistä tuntui ikäänkuin seuraavan katseellaan, olipa missäpäin huonetta tahansa. Ystävälläni  oli vahva mielipide naamiosta, se oli "kauhea". Hän oli tehnyt myös pienimuotoista galluppia ystäviensä keskuudessa naamioista ja siitä mikä niistä oli kammottavin. Järjestäen kaikki päätyivät tuohon samaan tuijottajaan, huolimatta siitä miten herkkiä tai rationalistisia he olivat. Varpu tutkimuksissa selvisi että naamio oli kirottu, ja tehty jonkinlaisia rituaaleja varten, mutta jotenkin päätynyt kuitenkin matkamuistoksi. Naamiossa oleva kirous poistettiin ja sen "ilme" muuttui välittömästi. Tässä tapauksessa sattui pieni aloittelijan virhe ja taustat jäivät selvittämättä... Myöhemmin naamion omistaja sanoi kammottavan tuijotuksen palanneen, naamio sai kunnon putsauksen ja lisäksi naamion tehnyt henkilö, vahvasti negatiivinen käsiteltiin myös. Tosin tuttavani sai kaikista naamiosta tarpeekseen, viisveisasi puolison mielipiteestä, ja hommnautui niistä eroon.

Meillä on kotona vankilassa tehty keinuhevonen. Silloin kun se tilattiin, mieheni mietti, voiko sellaista ostaa kotiinsa. Minä taas sanoin että:"Mitä ihmettä sehän on vaan vangin tekemä, ei kai se esine nyt ole paha?!" Myöhemmin kun opin käyttämään varpua tutkin tuon hevosen ja tosiaankin ei värähtely kovin hyvä ollut, mutta ei siinä sentään mitään mustaa häiriötä ollut mukana. Hyvillä ajatuksilla, puhdistuksilla ja mukavilla leikeillä värähtely nousikin vielä mukavasti.

Edellisistä esineistä voi siis oppia että käsityöläisen tuote on tekijänsä hengenkin tuote, tai "sielunjatke". Esineeseen tai vaikka huonekaluun voi myös tarttua energiaa, hyvää tai huonoa.
Esimerkiksi vaikka yksi kirottu sänky jossa lapsi ei saanut unta. Kyseinen äiti ei oikein tämmöisiin hömpötyksiin uskonut, mutta kertoi kuitenkin lapsensa ongelmasta. Makuuhuoneesta ei löytynyt mitään erikoista, mutta sängyn värähtely olikin vain yksi, se oli kirottu. Syytä en tiedä, se oli vanha sänky, ehkäpä joku muukin olisi halunnut sen itselleen, ja kironnut sängyn kun ei saanutkaan sitä kotiinsa, tämä on yksi mahdollisuus!? Kun näin äidin seuraavan kerran, ja kerroin löydöksistä,  hän voivotteli ettei enää tiedä mitä uskoa, olin hiukan kauhuissani mitä nyt oli tapahtunut,  mutta lapsi oli siis heti alkanut nukkua hyvin kun olin tutkinut asiaa ja poistanut tuon kirouksen.

Esko Jalkanen kirjoittaa kuinka usein sukuraamatuissa on huonot värähtelyt, johtuen erimielisyyksistä, kuka saa perinnökseen sellaisen. Joskus aikoinaan taisipa Esko opastaa että, ne olisi hyvä polttaa, mielummin kuin kotiinsa ottaa. Myöhemmin hän antoi kuitenkin henkisiä puhdistus ohjeita esineitäkin varten ja nykyään on meillä hänen jälkiään seuraavilla hyvät konstit käytössä, esineet saadaan puhdistettua ja värähtelyt nousemaan niissä. Poikkeus vahvistaa kuitenkin säännän, yhden esineen kohdalla ainakin...  Huutokaupasta ostettu vanha kaunis (mutta kammottava)  nukke jolla oli oikeista hiuksista tehdyt hiukset, nahkaiset kengät ja ihana puuvilla mekko ja kaikki vaattekappaleet alusvaatteita myöten, keräsi itseensä paljon kaikenlaista negatiivista, toistuvasti. Siinä vaikutti paljon vahvoja negatiivisia henkiä, negatiivisia luonnonhenkiä, ja kaikenlaista, en edes muista kaikkea, ja niitä tuli toistuvasti siihen lisää. Perheessä alkoi sattua ja tapahtua, eikä kovin kivoja asioita. Eräs perheenjäsenistä kuuli yöllä nuken puhuvan, hän joka vähiten tämmöisiin uskoo. Koneet ja laitteet hajoilivat. Lapsi alkoi kertoa asioista joista hän ei ollut kuullut mutta nukke oli ollut paikalla kun näistä oli puhuttu. Muutenkin nukke alkoi saada lapsessa omituisia piirteitä esiin. Useita kertoja puhdisteltuani nukkea ja kyseltyäni ohjeita Varpu-kouluopettajaltani Tiina Lindholmilta, hän kehoitti polttamaan nuken, koska se ei kertakaikkiaan tuntunut pysyvän "puhtaana"! Näin perhe sitten tekikin, menetys ehkä historialle, mutta tämä alkoi jo saada liikaa kauhuelokuvamaisia piirteitä.  Tästä on jo muutama vuosi aikaa ja henkiset voimat ovat kasvaneet ja tullut lisää tietoa ja taitoa, puhdistamiseen ja kuntoutuksiin, mutta eritoten nukeista pysyisin silti erossa. Puhelinkin tuntui sekoavan joka kerta kun nuken kuvaa katsottiin siitä. Kuvaa minulla ei siis ole, enkä usko että perhekään sitä halusi säilyttää.

Jotta värähtelyä voi kasvataa esineessä, tai toisaalta että siihen voi tarttua mukaan jotain negatiivista, sen täytyy olla luonnon materiaalia, puuta, kangasta, kiveä, metallia jne. Tähän liittyen eräältä lukijalta tuli varsin mielenkiintoinen kuva esineestä, Japanilainen, onnea tuova, tassua heiluttava kissa. Hän oli sitä mieltä että hankkiutuisi kissasta heti eroon jos se olisi hänen vallassaan. Vähän epäillen mittasin kissan värähtelyn, se näytti nimittäin muoviselta, siihen ei siis pitäisi tarttua mitään. Sain tulokseksi kuitenkin että esineeseen on takertunut kummitus. Tappajan tekemä ajatusolento joka estää tekoa paljastumasta, Kyseessä ei ollut siis kuollut henkilö, vaikka sellainenkin voi esineeseen takertua. Hävitin  tämän negatiivisen ajatuskeskittymän ja kysyin oliko kissassa tapahtunut muutosta. Vielakin tuntui kuulemma pahalta tuo esine. Aloin tutkia oliko kissan tekemiseen osallistunut negatiivisia henkilöitä. Sain tulokseksi että oli osallistunut henkilö negatiivisuudeltaan -8, aika vahvakin siis. (Vertailukohtana voisi mainita että edellisen kappaleen nukkeen kiinnittyneet henget olivat mm. -550 vahvuisia.) Kuntoutin tuon henkilön -8, tietämättä sen paremmin kuka hän oli, nostamalla hänet paratiisitilaa ja varmuuden vuoksi vielä tutkin hänen kotinsa, josta hävitin yhden negatiivisen ajatuskeskittymän pahan silmän. Taas viestiä miltä kissa tuntuu. Jonkin ajan kuluttua tulikin viesti, että se oli itseasiassa muuttunut nyt, vaikkei silmää vieläkään miellytä. Tässä kissassa olevat metalliset komponentit luultavasti siis riittivät siihen että kiinni voi jäädä tuo kummitus.

Esineet voi siis puhdistaa henkisestä liasta henkisin voimin.  Itse en kuitenkaan halua kotiini tuoda esineitä joista tulee kylmiä väreitä tai epäilyttävä olo. Uudet esineet ovat useimmiten neutraaleja, mutta kirpputoreilta tai roskalavoilta hankituissa esineissä saattaa olla mukana kaiken laista. Alla olevan kuvan. matkalaukun mukana tuli mies-vainaja. Ystävä pyysi lähettämään laukun vieressä seisovan henkilön Valoon. En tiedä näkyikö/näkyykö kuvassa hän myös, itse en ainakaan vielä sillä tavalla näe, vaan tutkin asiat varvulla.

Vastaavalla tavalla esineisiin jää myös hyvää energiaa. Jos pidät kovasti jostakin esineestä sen värähtely nousee, sitä enemmän mitä enemmän sinulla on henkistä voimaa. Suuren joukon ihailun ja palvonnan kohteena oleva esine voi jopa saada ihmisiä energisoivaa voimaa, joku voi jopa parantua tälläisen esineen voimalla. Hengen jatkeesta vielä, Esko Jalkanen kirjoittaa kirjassaan (Uusi ajatus löytyy luonnosta 2) parantajasta, Pienensuonmäen Nannasta jonka iholääkkeen reseptissä mainitaan "tuhkaa kolmesti korjatusta uunista".  Miksi tälläiset vaatimukset siis? Muurari ja jokainen ammattitaitoinen korjaaja jättää uunin voimiensa mukaisen kentän ja tälläisessa "energisoituneessa" uunissa poltettu tuhka oli siis se mikä iholääkkeeseen tarvittiin, näin mukaan tulivat monen ihmisen henkiset voimat. Mitä tästä voisi oppia? Kaikki asiat siis pitäisi pyrkiä tekemään positiivisena, ettei hengen tuotteistamme tule huonoja, tai jos teemme esimerkiksi hoitotyötä, että teoissa on hyvyys läsnä. Positiivinen kokki, ompelija, virkailija, opettaja, bussikuski, myyjä, päättäjä jne. ymmärrätte mitä tarkoitan, kaikilla on mukavampaa!

Mietiskelyä ja kokemuksia karmasta

Kun alkaa miettiä tätä elämän menoa syvällisesti, törmää nopeasti miksi alkuisiin kysymyksiin. Miksi olen täällä? Miksi minulle kävi näin? Miksi minulla on asiat näin hyvin/huonosti ? Vaikeita kysymyksiä, eikä näitä taida pystyä täysin perinpohjaisesti kukaan valottamaan. Karma liittyy läheisesti näihin syys-seuraus ketjun asioihin. Itse uskon että jos tekee pahaa, se on myös korvattava. "Mitä taakseen jättää sen edestään löytää." Näin se menee!

Uskon myös että karmalliset asiat kulkevat mukana myös seuraaviin elämiin, ja tuleviin ihmissuhteisiin. Itselleen ei saisi myöskään tehdä pahaa, vahingoittaa itseään alkoholin tai huumeiden käytöllä tai riistää omaa henkeään, kehomme on henkemme "temppeli" siitä pitää pitää huolta! Meillä kaikilla on ollut tähän mennessä lukemattomia elämiä, osa parempia, osa huonompia. Menneistä elämistä jää selvät tiedot akaasisiin aikakirjoihin, näitä varputaitoinen tai muutoin selvännäköinen auttaja pystyy käyttämään apunaan monissa auttamistöissä. Jos vielä on onnistunut hyvillä töillä kuittaamaan omat karma-asiansa positiiviselle puolelle ja saa käyttöönsä positiivista karmaa, se on mitä mahtavinta käyttövoimaa muiden auttamiseksi!

 Henkisen voiman määrä, eli auttamisen käynnistysvoima ja karmakuittaukset ovat aivan oleellisessa osassa monissa auttamistoimissa. Edelliset elämät vaikuttavat usein oleellisesti avioliitto-ongelmiin, kiusaamistapauksiin, alkoholiongelmiin, itsemurha-alttiuteen, mielenterveysongelmiin, tarkkaavaisuushäiriöihion. Osa sairauksista on myös karmallista perua. Karmallisista syistä johtuviin ongelmiin on siis saatavissa apua karmakuittauksilla. Karmavelkoja voidaan kuitata vähemmäksi suurilla henkisillä voimilla, mutta positiivinen karma on parasta valuuttaa näillä markkinoilla. Henkinen voima kasvaa kuin kunto, tai lihakset, käyttämällä sitä ja harjoittelemalla. Sillä erotuksella että tälle kunnolle on nyt maailmassa valtava tilaus, se kasvaa valtavalla nopeudella jos päätät alkaa sitä käyttämään. Henkistä käynnistysvoimaa voi saada aluksi välitettynä, toiselta kokeneelta auttajalta.

Mekanismi kenelle apu karmakuittauksella on sallittua ja miksi, jää hämärän peittoon.  Jos henkilö pyytää apua (tai esimerkiksi hänen vanhempansa pyytävät apua), ja karmallista kuitattavaa joka on vaikuttamassa juuri tähän ongelmaan löytyy, ollaan jo hyvällä mallilla. Jos autettavan Korkein Minä hyväksyy avun ja auttaja haluaa vielä vilpittömästi auttaa, ollaan vielä lähempänä toivottua tulosta, varma ei voi kuitenkaan olla miten tulokset näkyvät. Toki kokeneen auttajan kokemus antaa viitteitä tulevasta, mutta ihmeet ovat aina ihmeitä ja suuri ilo kaikille osapuolille. Jokin suuri suunnitelma lienee myös sen takana kuka meidän auttajien luo löytää?! Tapaamiset ja reitit ovat joskus ihmeellisiä.  Aina ei edellisten elämien ongelmia kuitenkaan heti paljasteta, ongelmien syyt voivat pysyä hämärän peitossa, kunnes henkilö itse aktivoituu auttajana ja hänelle suodaan tästä syystä helpotusta, ja paljastetaan menneitä vaikuttamassa olevia asioita. Auttajien terveyttä tuetaan ja saatetaan antaa suuriakin helpotuksia mm. kroonisiinkin sairauksiin. Auttajan saattaa messuilla mittaillessa tunnistaa suuresta bioenergiakentästä, jopa potentiaalisen tulevan auttajan. Toisaalta tälläinen henkilö saattaa olla myös herkkänä menettänyt kenttänsä jonkun häiriön takia, mutta se voidaan hoitaa kuntoon tietysti. Jokaisella joka vaan haluaa on mahdollisuus kouluttautua auttajaksi, ja saada tätä kautta terveyttä myös itsellee ja ennekaikkea iloa auttamistyöstä.

Kun opettelimme joskus ryhmässä karmakuittauksiin perustuvaa auttamistapaa hoidimme erästä tuurijuoppoa. Välillä hänen elämänsä oli sujunut jonkin aikaa hyvin, mutta sitten tuli aina aikoja kun firman auto ei liikkunutkaan viikkoihin mihinkään, siitä tiedettiin että putki oli päällä. Otimme siis tutkittavaksi hänen pääpersoonansa voiman. Tämä voima pitäisi olla yli  90%, silloin päätösvalta on henkilöllä itsellään. Pääpersoona oli selvästi heikentynyt noin 50% tienoilla. Tästä voi päätellä että vaikuttamassa on sivupersoonia, alkoholistin tapauksessa ne ovat edellisten alkoholin huuruisten elämien persoonia, jotka haluavat jatkaa juomistaan henkilön kautta. Nämä sivupersoonat ovat aina negatiivisia. Kun näiden persoonien karmavelkoja kuitataan, heidän vaikutusvaltansa heikkenee ja heitä voidaan ohjataan syvemmälle astraalimaailmassa. Alkoholistille tulee uusi vapaus ja määräysvalta omasta elämästään, ilman menneisyyden persoonaansa yllyttämässä juomaan. Tämä esimerkkitapauksemme oli kuin oppikirjasta konsanaan, hän sai avun heti, ryyppyputket loppuivat. Hän ei edes tiennyt auttamistoimistamme. Apu meni perille, se oli ilmeisesti tarpeen ja sallittu, sekä Korkeimman Minän hyväksymä. Aina ei ihan näin helpolla päästä, sivupersoonia voi olla monia, eli edellisiä elämiä alkoholin parissa on kulunut useita, henkilöä on saatettu kirota, tai alkoholin käyttöä kirota, saattaa pompahdella esiin uusia sivupersoonia matkan varrella, tilannetta pitää valvoa ja tehdä kuittauksia uudelleen. Tarvitaan myös tietenkin henkilön omaa tahtoa! Tällä henkilöllä ilmeisesti oli jo tahtopuoli kunnossa ja hän tarvitsi yhden elämän puhdistuksen sysäykseksi uuteen elämäntapaan.

Itsemurha tapaukset ovat vähän samansuuntaisia. Niihin  täytyy päästä väliin ajoissa! Syvissä vesissä kulkevan henkilön menneisyyttä on syytä penkoa! Tutkitaan onko henkilö tehnyt itsemurhia edellisissä elämissä. Tulokseksi saattaa tulla vaikkapa neljässä elämässä, -1 (eli edellinen elämä) -4 (neljä elämää taakespäin), -7, -13, elämää taaksepäin. Henkilö saattaa jopa kuulla tälläisten edellisten elämien persoonien kehotuksia päässään, persoonat ovat erittäin negatiivisia ja puheet sen mukaisia, siis jopa itsemurhaan yllyttäviä. Kun noiden edellisten persoonien karmavelat kuitataan, siis velat joita nuo persoonat ovat tehneet itseään vastaan, saa henkilö uuden kevennetyn tulevaisuuden. Länsimainen lääketiede on näissä asioissa voimaton, lääkket ja terapia eivät sivupersoonien ääntä hiljennä, vaan karma kuittaukset. Lääkkeilläkin toki toisinaan on paikkansa.

Aika monessa ongelmassa on apua noiden sivupersoonien karmavelkojen kuittauksista, edellytyksenä on että ne "saadaan kiinni" eli löydetään.  Olen tutkinut henkisillä messuilla ihmisiä jotka ovat olleet syvän liikutuksen vallassa oman karmallisen vainajan löytymisen jälkeen,  he ovat olleet onnellisia siitä että eivät olekaan "hulluja" vaan omituiselle olotilalle löytyy syy ja apua. Yhdessä on joskus itkeä tirautettu ilosta ja liikutuksesta.  He ovat hakeneet apua lääkäreiltä ja terapeuteilta ja saaneet lääkereseptejä joita eivät ole halunnet syödä. Karma velkojen kuittauksella apu on välitön! Joku saattaa tuntea sen kehossaan, kuin jotain ravisteltaisiin pois, vedettäisiin töpseli irti tai taakka putoaisi pois hartioilta, peilistä katsovat jälleen tutut kasvot, vieraat ajatukset ovat poissa. Vaikeimmin autettavia ovat ehkä pitkään skitsofreniaa sairastaneet joiden ajatukset ovat niin urautuneet, että vaikka sivupersoona kuitattaisiin pois, elo jatkuu kuten ennenkin, muusta ei ole tietoa ja kokemusta. Näissä tapauksissa olisi hyvä päästä auttamaan mahdollisimman ajoissa, kun sivupersoona on tuore ja pystyä valvomaan henkilön elämää aktiivisesti jatkossakin. Heidänkin elämäänsä voidaan toki helpottaa, pitämällä ympäristön värähtelyt kunnossa ja nostamalla heitä paratiisitilaan, ympäröivine ihmisineen.

Avioliitto ongelmissa kuitataan taas puolisoiden keskinäisiä karmavelkoja. Joskus kumppanit ovat yhdessä ja elämä on yhtä riitaa, mutta silti he eivät pääse irti toisistaan, eivätkä eroa. Jos keskinäiset karmavelat saadaan kuitattua, parhaassa tapauksessa elämä voidaan aloittaa yhdessä ikäänkuin puhtaalta pöydältä tai voidaan lähteä halutessa eri suuntiin, karmavelka ei enää kahlitse.

Karman kertymisessä tärkeä tekijä on ajatus ja aikomus. Teot lähtevät ajatuksista. Paha ajatus kannattaa vetää äkkiä pois, ja perua. Suunniteltu ja haudottu paha teko on huonon karman kannalta otollisin yhdistelmä. 

Kummallista kyllä, auttaja saa joskus lahjaksi myös hiukan kärsimystä.  Puhdistettavaksi nousee edellinen huonosti eletty elämä. Tämä on saavutus, palkkio tehdystä auttamistyöstä, menneisyyttä saadaan kirkkaammaksi ja siten myös nykyisyyttä. Huonosta ja epävakaasta olosta ei kuitenkaan välttämättä jaksaisi kovin innostua. Tämä on  kuitenkin sitä painetta jossa timantit puristetaan. Ehkä tämä on myös testi, kuinka tosissasi olet tällä polulla!? Itselleni nousi eräs aika karmea elämä pintaan eräällä henkisellä Tiina Lindholmin pitämällä kurssilla, heti ensimmäisen aamupäivän aikana. Asiat ärsyttivät, aistit herkistyivät ja olo alkoi olla jo fyysisestikin todella heikko. Päädyin vessaan oksentamaan, olin kuin humalassa, töin tuskin pystyin pyytämään apua olotilaani.  Onneksi apu oli lähellä ja kokeneempi auttaja löysi alkoholisti, diktaattori sivupersoonan, todella vahvan -50 negatiivisuudeltaa, ja sai luvan kuitata sen heti pois vaikuttamasta. Ei kannata pelästyä, näin rajuna edelliset persoonat tulevat pintaan todella harvoin, tässäkin oli lienee suunnitelma takana että tämä tapahtui juuri kurssilla ja se saatiin heti pois vaikuttamasta. Jo iltapäivän tauolla olin hyvässä kunnossa onneksi.

Ihmiset joiden kanssa elämme läheisissä suhteissa ovat olleet yleensä läheisiämme myös edellisissä elämissä, jotain on jäänyt vielä selvittämättä,  keskinäisiä karmavelkoja pitää kuitata, elämällä yhdessä, auttamalla, hoitamalla, kärsimällä... Myös itsellemme voimme aiheuttaa karmavelkaa mm. krapulalla tai muilla itseämme kohtaan huonoillalla teoilla. Lihansyönnistäkin joutuu kärsimään ainakin muutamia flunssia. Täällä joudutaan pyörimään kunnes menneisyys on puhdas ja oppiläksyt opittu. Itsemurhan tehnyt ihminen ei pääse kovin pian etenemään astraalimaailmassa, karmakuittauksilla hänenkin etenemisensä nopeutuu ja helpottuu! Hirmutöitä tehneen henkilön veloista joutuu vastuuseen hänen kansansa, yksin ei pysty kukaan sovittamaan esimerkiksi joukkoampumisesta tullutta karmavelkaa. Ihmiskunta on vastuussa eläinkunnalle siihen kohdistuneista teoista. Miten tähän kuvioon sopii ilmaston muutos? Saadaanko sitä mitä meidän ihmiskuntana kuuluukin? 

Ellei omatunto kerro mitä kuuluu tehdä, tai ellei sitä tottele, karma pitää huolen siitä että asiat menevät lopulta aina niinkuin kuuluukin. Virheet tulee korjata tulevissa elämissä ja jos vääryyttä on jouduttu kärsimään, se  korvataan meille myös. Näistä ovat myös viisaammat kertoneet ja kirjoittaneet ja minusta se on oikeudenmukaista ja totta. Yritetään siis kantaa oma vastuumme kukin kykyjemme mukaan! Joku on tällä polulla pidemmällä kun toinen ja pystyy enempään, hänelle vaatimuksetkin voivat olla suuremmat.  Jos ei ole valmis muutoksiin tässä elämässä, ehkä sitten seuraavassa, aina tulee seuraava kunnes tilit on tasattu karman kanssa. Kannustavaa, eikö totta ;)

Vesipäivä ja veden voima

Kerran keväällä ja kerran syksyllä on päivä kun vedessä on erityistä voimaa. Tänä keväänä 2019 tuo päivä on 4.4. Kun kyselin opettajaltani Tiina Lindholmilta tarkistusta varpu-mittauksilleni, ettei vaan mene nyt tämä tärkeä tieto väärin, sieltä tuli iloinen vastaus:"Kyllä vesipäivä on huhtikuussa ja 4.4, hyvä! Kyllä meillä osataan!" (On ollut hyvä opettaja.) Joskus aina tulee tarkistettua joitakin mittauksia Tiinalta, vaikka pyrinkin häiritsemään häntä mahdollisimman vähän, sillä tiedän että hänen päivänsä ovat todella täynnä auttamistöitä, kurssien suunnittelua ja tutkimuksia. Yleensä tarkistamani mittaukset ovat menneet oikein, ainakin siltä tärkeältä osuudelta, että saa kyseessä olevat hommat hoidettua.

Vesipäivänä siis veden bioenergiakenttä kasvaa huomattavasti. Tuo kentän kasvu tapahtuu myös kraanavedessä. Se on osa luonnon toimintaa ja tapahtuu tarpeesta, keväällä se tulee tukemaan  kasvun ihmettä, syksyllä antaa voimaa selvitä talvesta. Eri vuosina bioenergian määrän lisäys on erilainen, se riippuu kulloisestakin tilanteesta. Tuon päivän korkeaenerginen vesi säilyy myös erittäin hyvin esim. lasipullossa, ja sitä voi laimentaa kuten mehua ja saada siten itselleen parempaa vettä juotavaksi pidemmäksikin aikaa. Veden voima alkaa lisääntyä vähitellen jo edellisenä iltana ja lisäys loppuu samalla lailla vähitellen.

Meillä täällä Suomessa on sikäli hyvä tilanne että kraanavesi on juotavaa ja se on vielä elävää eli sisältää bioenergiaa. Kotini kraanavedessä on noin 8cm säteelle ulottuva bioenergiakenttä. Veden sisältämästä bioenrgiasta osa tulee hyvin korkealta buddhiselta tasolta ja sitä ei ihminen saa mistään muusta ruuasta tai juomasta! Tämä buddhisen- eli rakkauden tason energia olisi juuri tällä hetkellä todella tärkeää koko luomakunnalle! "Elävä vesi ylläpitää niitä herkimpiä ja arvokkaimpia sielullisia ja henkisiä toimintoja jotka tekevät olennosta yksilön." Näin kirjoittaa Esko Jalkanen kirjassa Uusi ajatus löytyy luonnosta 1. Jos olet niin onnellisessa asemassa että sinulla on hyvä oma kaivo, on todennäköistä että sen vedessä on suuempi bioenergiakenttä kuin kraanavedessä ja jos käytettävissä on vieläpä juomakelpoinen lähde, veden bioenergiakenttä voi olla jopa useita metrejä.

Ihan tavalliseen veteen,  jossa on olemassa jonkin verran bioenergiaa, sitä voi myös lisätä pyynnöllä. Voit siis koittaa tätä asettamalla kätesi vesilasin ympärille vähän matkan päähän ja sanomalla:" Pyydän saada välittää tähän veteen bioenergiaa niin paljon kuin on sallittu" (Esko Jalkanen, Uusi ajatus löytyy luonnosta, Ohje 2:Veden voimien lisääminen) jää sen jälkeen odottamaan muutamaksi minuutiksi, kädet edelleen lasin lähellä. Esko kertoo kirjoissaan että tämä välitys onnistuu kolmannella yrittämällä lähes kaikilta. Tällä keinolla ja muutamalla lisäpyynnöllä, tavallisesta vesilasillisesta voi tehdä jopa päänsärkylääkettä.

Tuota koitinkin kerran eräässä tapaamisessa. Vanhempi rouva sanoi että päätä alkoi särkeä kamalasti ja kellään meistä läsnäolijoista ei sattunut olemaan mitään särkylääkettä mukanaan. Kaikki mukana olijat tiesivät kyllä "harrastuksistani" mutta suhtautuivat niihin kuka mitenkin, osa ei ollut tietävinäänkään, osa ei uskonut mihinkään, joku oli utelias ja taisi jotakuta vähän pelottaakin nämä hommat, oikeastaan siis, aika tavallinen otanta ihmisiä. Rohkaisin siis mieleni ettei rouvan tarvitsisi lähteä kesken kaiken pois, ja sanoin että teen hänelle päänsärkylääkettä. Hain siis lasin vettä ja "langetin loitsuni" hiljaa mielessäni, kädet lasin ympärillä. Sen jälkeen ojensin veden päänsärkypotilaalle, joka mutisi jotain, ettei hän tämmöisiin usko, ja joi veden kuitenkin samaan hengenvetoon. Kukaan ei ehtinyt vielä sanoa mitään, kun hän heti perään totesi:"Nyt se meni!" Kysyin hämmästyneenä:"Mikä?" ymmärtämättä yhtään mistä hän nyt puhui. Johon hän totesi:"No se päänsärky!" Taisi olla jollain auttajilla kätensä pelissä, että oikein näytettiin tuolle porukalle että näin se toimii, kun noin nopeasti tepsi. Tuossa joukossa oli mukana henkilö jonka perheenjäsentä pääsin auttamaan jokunen vuosi myöhemmin aikalailla kreivin aikaan, en tiedä oliko tällä päänsäryn poisto tapahtumalla osuutta asiaan, että hän alkoi puhua avuntarpeesta silloin. Tämän henkilön kautta tutustuin myös yhteen uuteen tästä toiminnasta kiinnostuneeseen, joka lähti mukaan auttamistyöhön, ja nykyään hänkin on jo varpukoulusta valmistunut! Ja meitä ei todellakaan ole vielä paljon, meitä mittaajia löytyy tällä hetkellä kymmenkunta, varpukoulusta valmistunutta tai muuten päteväksi todettua mittaajaa. Ihmisten kohtaamisessa on usein todella ihmeellisiä "sattumuksia" tai järjestettyjä tapahtumaketjuja!

Vesi menettää bioenergiakenttänsä kiehuessaan. Kun siis keität vaikka teetä, laita levy pois kun kohina alkaa kuulua tai vedenkeitin kun ensimmäinen pore ilmestyy niin et mentä veden voimaa. Rae merisuolaa (puhdistamaton, raffinoimato) esimerkiksi kahvinkeittimeen purujen sekaan energisoi kahvin. Tässä mielessä vesi on aidoin energiajuoma, kaupan energiajuomissa kun ei ole bioenergiaa yhtään ja käyttöarvo, asteikolla 1-10, painuu ykköseen, kun kaiken mitä syö tai juo olisi hyvä olla vähintään  kahdeksan arvoista. Näitä arvoja on mukava testailla varvulla.


Muista juoda vettä, joka päivä ja erityisesti, nyt vesipäivänä. Jos kiinnostuit, lisää luettavaa löytyy Esko Jalkasen kirjasarjasta Uusi ajatus löytyy luonnosta 1-4, vesi löytyy hakemistosta 53:lta sivulta!
Voit myös lukea lisää www.eskojalkanen.net jota kautta löytyvät myös kurssit, jos kiinnostuit. Suosittelen sydämestäni näitä "kansalaistaitoja" ilman kaupallista yhteistyötä.

Varpukoulu

 Pajusta tehtyä varpua on perinteisesti käytetty kaivon paikan etsimiseen. Itsekin olen koittanut varpua ensimmäisen kerran yhdessä vanhan kaivonkatsojan kanssa. Hän otti minua vähän ranteesta kiinni ja  heti varpu alkoi toimia. Me auttajat käytämme kuitenkin varpua eri tehtäviin kuin kaivonkatsojat, heillä ei yleensä ole tietoa varvun käytön laajemmista mahdollisuuksista.

Oma varputyöskentelyni alkoi heti ensimmäinen käymäni kurssin "Peruskurssi ja varputaito" jälkeen. Mennessäni kurssille olin kiinnostunut eriotyisesti varputaidosta, auttamistyön mahdollisuuksista minulla ei ollut silloin vielä oikeastaan käsitystä. Kurssilla varpu taipui "tandemina", kokeneemman varpuilijan pitäessä kiinni toisesta sakarasta ja minun pitäessäni kiini toisesta, käveltiin rinnakkain, toinen käsi toisen selän takana. Aluksi etsittiin huonekasvin bioenergiakentän rajaa ja maasäteilylinjoja. Tuosta kurssista erityisesti mieleen jäikin juuri kukan bioenergiakenttä ja kukalle tehdyt auttavat toimet. Heti kun kasvista alettiin puhua sain mieleeni numeron kahdeksan. Minulla ei ollut aavistustakaan mikä tuommoisen kasvin bioenergiakenttä olisi, eikä kurssin opettaja Tiina Lindholm sitä alussa maininnut, mittasi kyllä sen lähestymällä kukkaa ja varpu taipui aika lähellä kasvia. Sitten loppupäivästä alettiin tutkia miten kukan be-kenttä oli kasvanut ja Tiina sanoi sen kasvaneen reilusti, kun se aluksi oli vain 8cm! Hämmästykseni oli suuri, se oli heti alussa päähäni tullut luku, vaikka en ymmärtänytkään aiemmin mitä se koski. Kai tuon voi jonkinlaiseksi kannustavaksi merkiksikin tulkita, oikeassa paikassa olin.

Edellä mainitusta tapahtumastakin voi jo siis ymmrtää että varpu on vain työkalu, pääasia on keskittyminen ja pääseminen käsiksi ikiaikaisiin  totuutuuksiin, eli niin sanottuihin akaasisiin aikakirjoihin. Tarkoitusperien pitää kuitenkin olla oikeat, eli luonnon tutkiminen tai auttaminen, ei oman uteliaisuuden tyydyttäminen, omien taitojen todistelu, ns. sirkustemput, jälkimmäisten ollessa kyseessä, on varputaito mennyttä, ainakin hetkeksi. Luulenkin että edellisestä löytyy syyt sille miksi varputaidon testaaminen on antanut heikkoja tuloksia joissakin kokeissa. Tätä taitoa ei todellakaan ole tarkoitettu todisteluun! Myöskään näihin asioihin kun ei kuuluisi suhtautua naureskellen ja pilkaten, vaikka osakseni olen saanut sitä minäkin.

Varputaidon hyvä hallinta on ollut vuosien harjoittelun takana. Kolme vuotta ja monta kurssia myöhemmin Tiina ilmoitti että hänelle on mahdollista ilmoittautua ilmaiseen varpukouluun.
Edellytyksenä oli että saa varvulta kyllä tai ei vastauksen ja että on perehtynyt Esko Jalkasen oppeihin, kirjojen ja kurssien muodossa. Kyllä vastaus tarkoittaa siis, että varpu taipuu alas, jos kysyt vaikkapa hanasta päästämästäsi vedestä:" Onko tämä vesi juomakelpoista, juuri nyt?! Meillä täällä Suomessahan kraanavesi onneksi on! Tuon kyllä vastauksen hallinta antaa mahdollisuuden myös niin sanottuun haarukointiin. Silloin voi kysyä esim.kasvin  be-kentän koosta, onko se yli 20cm, jos varpu ei taivu - ei ole, onko se yli 10cm, varpu taipuu - on, onko se yli 15cm, ei taivu -ei ole yli tuon, se on siis 11-15cm ja näin voi jatkaa kunnes saa vastauksen...Hiukan ajattelua vaatii...

Ensimmäinen varpukoulumittauksista täyttynyt muistikirja on vielä muistona. Ajattelin että kaunis kirjanen motivoi mittaamaan.

Heti varpukoulu mahdollisuudesta kuultuani ilmoittauduin mukaan. Mieleeni oli jo piirtynyt selvä tavoite, halusin mittaajaksi henkisille messuille, yhdistyksemme, Esko Jalkasen luonnonvoimat ry:n osastolle. Sähköpostitse käytävä koulu sisälsi siis pelkkiä varpumittauksia, toki tietoakin asioista tarvittiin, sillä myöhemmässä vaiheessa tehtiin myös energioita korjaavia toimia, löydösten mukaan, niitä tarvitseville. Aluksi mitattiin kasvien, vihannesten ja erilaisten esineiden bioenergiakenttiä, sitten siirryttiin ihmisiin, lisättiin mukaan hivenainevaranto, myöhemmin kodin energiat, lopulta henkilölle soveltuvat voima-aineet. Aina kun mittaukset saavuttivat reilun 90% tason, sain uudet vaativammat ohjeet mittauksiin. Kun vaativimman tason mittaukset olivat tuolla em. tasolla, olin valmistunut tuosta koulusta ja opinnot jatkuvat itsenäisesti mitaten. Olin ennalta valmistautunut vuosien pakertamiseen, kiitos vanhan tanssitaustan kärsivällisyyttä ja päätäväisyyttä ei puuttunut. Olin päättänyt mitata vaikka loppuelämäni, tiedä sitten vakuutinko "yläkerran" vakailla aikeillani vai millä, mutta heti alussa olikin iloinen yllätys kun mittasin kasveja ja hedelmiä vain kaksi kertaa ja pääsinki jo seuraavalle tasolle. Kokonaisuudessaan selvisin varpukoulusta läpi hiukan reilussa vuodessa, tuo oli todella lyhyt aika ja oma harjoittelu on jatkunut sen jälkeen jo kuudetta vuotta. Olemme toisten varpukoululaisten ja valmistuneiden kanssa pohtineet tuota koulua, ja tulleet siihen tulokseen että todellisuudessa tuo onnistumisprosentti on monia muitakin asioita kuin vain vastausten oikeellisuus. Opettajamme Tiina Lindholmkin sen vahvistkin että siinä todellisuudessa punnitaankin myös kypsyyttä tuon taidon käyttöön.

Varpuote ohuella metallivarvulla, kämmenet ylöspäin, peukalot ulospäin, varpu nyrkkien sisään.

Kuten aiemmin totesin varpu on keskittymisväline, kun edistyy, tietoa voi saada myös suoraan päähänsä, sen olemme kursseilla saanet nähdä, kun Tiina sanoo vastauksen ennenkuin on ehtinyt mitata loppuun asti ja saattaa vielä sanoa: "Se sanottiinkin tuolta jo!" Itse olen joskus kokenut tuosta pieniä välähdyksiä, esim. tämän kevään Minä Olen messuilla, sain päähäni tiedon että mitattavaksi tulleen miehen bioenergiakenttä on yli 10 metriä, siis aika valtava, siirsin kuitenkin ajatuksen syrjään ja aloin laskea ihan sentistä lähtien, päätyen lopulta tuohon samaan lukemaan joka päähäni alussa tuli. Mittaamisessa tärkeää on ajatella mitattavaa asiaa ja vain sitä ja vain tämänhetkistä tilannetta. Sivuun pitää siirtää odotukset ja mahdolliset ennakkotiedot, tästä johtuen omien ja tuttavien asioiden mittaaminen saattaa olla todella vaikeaa, jopa mahdotonta.

Lukujen mittaamista varvulla on vaikea sanallisesti selittää, mutta jos kiinnostuit, ohjeet siihen saat kyllä kursseilla ja alkuun harjoituksissa pääset etsimällä esim. maasäteilylinjoja. Varvun voit tehdä itse parista noin lyijykynän paksuisesta suorasta 30cm pituisesta oksasta,
teippaamalla ne toisesta päästä toisiinsa kiinni tiukasti. Oksien kuivuessa teippausta voi kiristää, pistämällä päälle uutta teippiä. Puu antaa ilolla oksiaan tähän käyttöön, muista kuitenkin maanomistajan lupa. Myöhemmin voi siirtyä kevyempään metalliseen varpuun.

Meillä suomalaisilla on edellytyksia ja herkkyyttä tämän taidon opetteluun. Jos tunnet asiaan kutsumusta, ala ihmeessä harjoitella ja opiskella ja sitten ilmoittaudu Tiinan varpukouluun. Ovet joita tämä taito ja sen opettelu avaa ovat moninaiset, ihmisten auttamisesta, erilaisten asioiden sopivuuden laskemiseen  ja terveellisyyteen kuten esim. ruoka-aineet tai asunnon  terveellisyys jopa työpaikkojen vertailu toisiinsa sopivan löytämiseksi. Saattaahan olla että sinulla on jo tuo taito jostakin edellisestä elämästä ja se pitää vaan ottaa taas käyttöön, kuten minulla oli.

Ja hyvää matkaa siellä valossa

Aloittaessani varpuharjoitukset ja auttamistyöt lapseni olivat kaksi ja kuusivuotiaita. Silloin en tarkkaan pohtinut mitä kertoa heille tai mitä jättää kertomatta. Tapanani on kuitenkin ollut puhua kaikista eteen tulevista asioista heidän kanssaan myös. Auttamistoimia yleisellä tasolla ei ole heiltä salailtu, kuitenkin tietooni on tullut myös aika hurjia juttuja sekä yksittäisiä ihmiskohtaloita, joista he eivät tietenkään tiedä. Jos he ovat jotain kysyneet, olen kertonut heille asioista heidän ymmätämällään tasolla. Pääpiirteittäin he siis tietävät miten tämä homma toimii. Tämän ansiosta olenkin saanut kaksi asiantuntevaa apuria huolehtimaan kavereistaan sekä koulun ja harrastusten avuntarvitsijoista.

Reilu vuosi sen jälkeen kun itse olin käynyt ensimmäisen Esko Jalkasen oppeihin perehdyttävän Varputaito-kurssini, mieheni tuli myös kursseille mukaan. Muutama vuosi sen jälkeen tuli käyttöön todella monipuolisesti eri kohteita sisältävä nippukuntoutus. Tuossa ohjeessa ohjataan myös maanläheiseksi jääneitä vainajia valoon. Tuota kuntoutusta sitten luimme iltaisin yhdessä mieheni kanssa olohuoneesa, kun lapset olivat jo nukkumassa, tai heidän piti ainakin olla. Nuorimmaisen, poikani, syntymäpäivät olivat lähestymässä, muistelisin että hän oli täyttämässä viisi vuotta. Vieraat oli kutsuttu tekstiviesteillä, mutta poikani mielestä olisi pitänyt lähettää kutsukortit, mutta se oli liian myöhäistä, kortit eivät olisi ehtineet perille. Ehdotin pojalleni että hän askartelisi kortteja syntymäpäiville tulijoille ja voisi antaa niitä sitten kun vieraat tulevat tai lähtevät kotiin. Ensin hän ei oikein innostunut ehdotuksesta, mutta totesi lopulta kuitenkin: "Sanele äiti, kirjoitetaan niihin, kiitos kun olitte täällä ja hyvää matkaa siellä valossa!" Opit olivat siis kulkeutuneet hänenkin korviinsa ilta kuntoutuksistamme, sovittiin kuitenkin ettei ihan niin kirjoiteta!

Poikani on myös taitava varvunkäyttäjä. Hän oli noin seitsemän vuotias kun hän käveli varvun kanssa ympäri taloa, istuin keittiössä ja kuuntelin kunhän totesi aina välillä:"Tässä on maasäteilylinja...tässä on maasäteilylinja..."  Lopulta nousin, otin yhden varvun naulasta ja lähdin tarkistamaan, ja kyllä löysin itsekin linjat melkein kaikista samoista kohdista! Hän myös raportoi jos jossain paikassa tuntui huonolta ja pyysi tarkistamaan ettei siellä ole "vainajaisia! Vieläkin hän saattaa pyytää ennen kaverille yökylään lähtöä, että tarkistaisin ettei hänelle tule siellä huono olo. Monissa kodeissa kun pidetään kaikki wifit sun muut laitteet päällä yötä päivää, ja jos siihen lisäksi on vielä joku värähtelyä laskeva häiriö, paha silmä tai muu, hänelle tulee helposti huono olo, tai hän jopa tulee kipeäksi.

Poikani noin viisi vuotiaana piirtämä kuva "Äiti ja varpu"


Joskus lasten ollessa pienempiä mittailin ruoka-aineiden arvoja heille kun he niitä kyselivät. Se oli heidän mielestään hauskaa ja siinä tuli oppia terveellisistä ruokailutottumuksista samalla. Heistä oli jännä havaita miten huonoja lukuja karkit, coca cola ja esimerkiksi margariinit saivat ja hyviä taas porkkana, peruna ja vaikka herneet. Ruokien lista mitä he keksivät oli loputon ja tuli sieltä välillä yllätyksiäkin esiin, esim paprika, joka harvoin kovin hyvin sopii kenellekään, myöhemmin siitä on tullutkin tietoa enemmän. Varputaitoa tuli tässä "leikissä" samalla itse harjoiteltua. Varpua ei ole tietenkään lupa käyttää väärin, muiden asioiden urkkimiseen tai oman osaamisen todisteluun, luonnon tutkimiseen, oppimiseen  ja auttamiseen kylläkin.

Nykyään minua informoidaan yleensä nopeasti jos jonkun jalka on kipeä, joku on lähtenyt kesken koulusta, kaatunut tai vaikka vaikuttanut masentuneelta. Jos jossain on nähty ambulanssi tai kolari saan myös yleensä heti lapsilta viestin. On minua pyydetty hoitamaan kavereiden mummoja ja pappojakin, nimetkin muistetaan, koska he tietävät että ne on hyvä olla, avun perillemenon varmistamiseksi.  Vaikka nyt lapset ovat iässä, jossa ovat välillä sitä mieltä, että vanhempien puuhat ovat ihan turhia, on kuitenkin kiva huomata kuinka tärkeänä he pitävät "tosipaikan" tullen näitä auttamistoimia. Heidän ansiostaan olen päässyt tuoreeltaan käsiksi mm. sivupersooniin jotka saattavat aiheuttaa vakaviakin mielenterveyongelmia, luutumista on nopeutettu, eetterikehon asentoa korjattu, kirouksia poistettu jne. ja usein on tullut hyvää palautetta: "Ei sitä enää mikään vaivaa!"

Hartioissa roikkui väkäleuka eukko

Koulussa, muistaakseni viidennellä luokalla,  meillä käsiteltiin Kalevalaa oikein toden teolla. Piirrettiin maalattiin ja kirjoitettiin, jonkinlainen esityskin tehtiin, joka oikein juhlasalissa esitettiin Kalevalan päivänä! Enpä silloin olisi uskonut että minusta kuoriutuu jonkin sortin Kalevala fani! En ole vielä lukenut Kalevalaa kokonaan ja vaikeaselkoiseltahan se vaikuttaa, mutta onneksi on kirja, ”Kalevalan avain”, jonka on kirjoittanut lempikirjailijani Pekka Ervast. Tiedon määrä joka kirjasta löytyy on hämmästyttävä, en voi ymmärtää kuinka joku on noihin päätelmiin päätynyt ja samalla kaikki tuntuu niin loogiselta ja oikealta. Kirjan luettua jää vielä vaikutelma, että kirjailija voisi jatkaa aiheesta vielä vaikka kuinka pitkään,  ja minä voisin lukea...Kunpa joku olisi älynnyt että koulussa pitää opettaa näitä päätelmiä ja selityksiä. Olisi ollut vähän mielenkiintoisempaa taatusti. Tai Kauno Mannosen , Uuden ajan Kalevala-avain, aivan omiaan myös lapsille, osaavan opettajan käsissä! Varsinkin suomenkielen sanat, saavat mielenkiintoista huomiota häneltä.  Esimerkiksi vaikka sanonta, tulla kokonaiseksi ihmiseksi, koko-naiseksi. Meissä kaikissa pitää olla sekä feminiinistä ja maskuliinista puolta että voimme olla kokonaisia, ja suomenkieli näyttää mukavasti kunnioittavan meitä naisia,  kun oikein erikseen noin meidät mainitaan tuossakin yhteydessä!

Teoriasta tositapahtumiin tai ainakin toden tuntuisiin. Jokunen vuosi sitten näin unen joka oli kovin todellinen, sellainen että herättyäsi olen aivan varma ettei se ollut unta. Unessa hartioissani riippui tiukasti takertuneena vanha laiha akka , jotenkin tiesin tuon vaikken häntä pystynytkään näkemään. Olin neliön mallisessa eteisessämme ja pyörin keskellä ympyrää, ja yritin katsoa taakseni kuka tai mikä minussa oikein riippui. En pelännyt yhtään, olin paremminkin ärsyyntynyt ettei tuo tyyppi näyttäytynyt, hän ei uskaltanut. Huusin hänelle täyttä kurkkua:”Näyttäydy!” Huuto oli ladattu kaikella henkisellä voimalla mitä minusta irtosi! Tuohon huutoon sitten heräsinkin. Olin aivan varma että tuo eukko on vieläkin eteisessämme. Silloin vähän pelotti, en uskaltanut mennä eteiseen herättyäni. Aamulla muistin tuon unen elävästi ja kerroin siitä miehelleni. Samantien mies totesi, että hän tietää unen ja on nähnyt samanlaista, ja että se on Kalevalasta! Hänen unessaan joku roikkuu myös selässä ja roikkujan irrottamiseksi,  mieheni oli päättänyt hypätä unessaan veteen.  Tiukasti oli silti inhottava ote pitänyt. Olin aivan ihmeissäni, että mitä!? Tuo selässä roikkuja on kuulemma väkäleukainen eukko joka Kalevalassa yrittää vaikuttaa väärillä tiedoillaan. Onneksi siis olin ollut tiukkana enkä antanut eukon pelottaa tai alistaa itseäni. Mietin ihmeissäni olinko lukenut kohdan ja tehnyt unen siitä? Etsimme kohdan yhdessä ja huomasin että sinne asti en ollut lukenut vielä. Kohta vaati myös aikalailla tulkintaa, en sitä itse aivan heti uneeni yhdistänyt. Tässä akan ”valheen vartta”:

Kiisti akka kiukahalta,
Kielipalko pankon päästä:
”Kyllä saat talosta tästä
Ottajia ohjaksesi,
Rinnuksesi riisujia,
Aisasi alentajia;
Onp’ on kyllä kymmeniä
Saat jos tahtoneet satoja,
Jotka sulle kyyin saavat,
Antavat ajohevosen,
Kotihisi konnan mennä,
Maalasi pahan paeta,
Isäntäni istumille,
Emäntäsi astumille
Veljesi veräjän suulle,
Sisareni sillan päähän,
Ennen päivän päätymistä,
Auringon alenemista.”

Olen miettinyt unta monesti jälkeenpäinkin, miten tässä maailmassa, ja varsinkin henkisellä polulla on paljon tarjolla kaikenlaista tietoa, oppia ja suuntausta, ja kuinka niistä löytää sen oikean? Itse olen tullut siihen tulokseen että asioita pitää itse tutkia ja miettiä, puntaroida.  Opettaja on hyvä olla jolla jolla on kokemusta samoista asioista ja tutkimuksista. Jos luvataan joku kyky tai vihkimys esim. jollain kurssilla joka maksaa jonkun  summan, ja jos se on vieläpä suuri, hälytyskellot alkavat kyllä soida. Jos joku toinen henkilö alkaa määräillä ja ohjailla mitä pitää tehdä ja miten, vähitellen hän saattaa ottaa valtaa elämästäsi tai jostakin sen osa-alueesta, se on myös mielestäni vaaran merkki. Joku saattaa myös takertuu sinuun, käyttää  hyväkseen sinua, tai taitojasi ja kykyjäsi. Muista että jokaisella on kuitenkin vapaa tahto! Itse haluan kunnioittaa sitä että myös minun ”juttuani” kyseenalaistetaan, se kertoo siitä ettei toinen hyppää pääedellä mukaan ihan mihin vaan tai aivan kaikkeen.  Itse pohdin ainakin monia asioita kun auttajan polulle astuin. Näin jälkeenpäin voin olla iloinen että osuin juuri Esko Jalkasen oppien pariin ja Tiina Lindholmin kursseille!

Hyvää Kalevalan päivää meille suomalaisille Kalevalaisen kansan jäsenille!

Urheilijan näkymättömistä ongelmista

Urheilijan elämä on kovaa, kaikki me sen tiedämme. Siinä on vielä yllin kyllin haasteita joista suurella osalla meistä, eikä urheilijoistaksan ole harmainta aavistusta. Monet matkustavat paljon, aikaerojen, hukassa olevien urheiluvälineiden ja outojen ruokien lisäksi, ongelmia tulee hotellien sekavista energioista. Hotelli huoneessa tai hotellissa saattaa olla paha silmä, vainajia, kummituksia, kauhupiruja. Nämä häiriöt voivat sekoittaa urheilijan loppuun asti viritettyä kroppaa tai mieltä. Ja jos noista selvitään, samat haasteet ovat vastassa kisapaikalta, ja sen lisäksi vielä negatiiviset kilpakumppanit, valmentaja tai jos on jopa itse vajonnut negatiivisuuden valtaan. Katsojat yleisössä tai kotona TV:n ääressä voivat,  kannustamisen lisäksi, haukkua, panetella jopa kirota urheilijan, joskus jopa koko joukkueen.

Jopa lasten urheilun parissa törmää tähän ongelmaan. Hyvin menneen pelin jälkeen, seuraavana päivänä, on jalka kipeä, eikä siihen ei ole sattunut mikään. Löytyy negatiivinen ajatusolento kiinni lapsessa, kun tämä ns. ”torakka” on hävitetty, kipu loppuu yleensä samantien. Näin on korjattu viikkojen terveydellisistä syistä saatuja pelikieltoja. Nämä kaikki tuolla edellä luetellut värähtelyä romahduttavat seikat altistavat flunssalle, mahataudille, ja kaikenlaiselle epäonnelle. On joidenkin maiden osalta ollut huhuja, että näitä keinoja käytettäisiin jopa tahallaan pilaamaan toisten suoritusta. Lähes kokonaan nämä häiriöt lähtevät kuitenkin liikkeelle ajattelemattomuudesta, ei tule edes mieleen että oikeasti voisi tehdä jollekin jotain haittaa ajatuksilla tai sanoilla.  Jos vihanpuuskassaan kuitenkin jonkun kiroaa, se saattaa viedä pahimmillaan jonkun urheilijan uran, ellei tuota kirousta joku asiantunteva henkilö huomaa purkaa. Nämä kaikki ongelmat koskettavat myös meitä kaikkia, joku voi kirota rakkauselämän, työnsaannin, raha-asiat ja moneen kertaankin, vieläpä koko loppuelämäksi. Erityisessä uhassa ovat kuitenkin julkisuuden henkilöt. Yrityselämässä ongelmat ovat myös totisinta totta. Kaikki näkymättömän puolen häiriöt kuitenkin voi asianosaava henkilö hävittää tai hoitaa korkein henkisin voimin. Jos huomaat ajatusten menevän näille väärille urille, pyydä nopeasti anteeksi ja pyydä ajatuksesi takaisin ennenkuin energia ehtii perille kohteeseensa.

Ruoka ja ravinteet ovat myös haasteena urheilijalla. Ne urheilijat joiden bioenergiakenttää ja hivenainevarantoa olen tutkinut, eivät noilta osin ole olleet sen paremmassa kunnossa kun pelkkää kotiruokaa syövä tavallinen ihminenkään. Vitamiini- ja ravintolisämainoksissa esiintyvistä urheilijoista tulee helposti vaikutelma että heillä on rautainen vastustuskyky ja kaikki tieto käytettävissään. Näin ei kuitenkaan taida olla.  Suuren osan vastustuskykyä muodostaa juurikin bioenergiakenttä jonka pitäisi olla vähintään 2m ja hivenainevaranto jossa pyritään 100%.  Kun mittasin noita kenttiä aikanaan harjoitellessani varvunkäyttöä varpukoulussa, tuli mitattua opintomiekessä myös urheilijoita, enkä muista kuin yhden tältä kantilta hyväkuntoisen urheilijan! Jos minulla olisi valta tässä asiassa,  määräisen kaikki tuhkavesikuurille! Se korjaa nopeimmin ja tehokkaimmin hivenainepuutteita homeopaattisesti, antaen elimistölle juuri sitä mitä se tarvitsee.

Vielä tulee mieleen urheilusuoritusten mittaaminen, sykemittarit, älykellot ja sen sellaiset. Voi olla että nämä ovat enemmän kuntourheilijan sudenkuoppia, en tiedä. Joskus voi jonkin suorituksen mitata tai yöunen tutkia, mutta säännöllinen käyttö vie kyllä ojasta allikkoon. Jos heikoissa energioissa oleva henkilö noita mittauslaitteita käyttää, jopa kokoajan, uhkana on lopulta loppuunpalaneen tila. Hivenet ja bioenergiakenttä saattavat tippua,  kumpikin joihinkin prosentteihin ja sentteihin. Elpyminen alkaa kun laitteet riisutaan mutta jos niitä käytetään usein tai luvut ovat päässeet liian alhaiseksi,  keho ei jaksa eikä ehdi korjata tilannetta. Itselleni kerran mittasin jonkun aktiivisuus rannekkeen käyttöajan, minkä voisin sitä haitatta käyttää, se oli suunnilleen 2 kertaa viikossa 2 minuuttia! Hurja energiaimuri on myös infrapuna sauna, ja kaikkeen sähköllä toimivaan kannattaa suhtautua varauksella jos sellaista terveystuottetta markkinoidaan. Kännykkä ei myöskään kuulu yöpöydälle! Smoothiet,  jotka ovat niin suosittua terveysruokaa, ovat myös tavallaan tapettuja, onhan niissä kaikkea hyvää, mutta sähkö on vienyt niistä havittelemamme bioenergiakentän.

Tässä muutamia asioita joita kannattaa tarkkailla ja miettiä myöskin omassa elämässään. Omilla ajatuksilla, puheilla ja teoilla voi olla suuria vaikutuksia itseen ja toisiin. Ajatukset ovat vahvaa energiaa, niin positiivista kun negatiivistakin. Aina ensin on ajatus ja se on tärkein!

Tänä vuonna henkisen  auttamisharrastukseni alusta tulee kuluneeksi kymmenen vuotta! On ilmaantunut pakottava tarve kertoa asioita, joita minulle on vuosien varrella tapahtunut ja tapahtuu nykyään. Siispä aikani ajatusta vastustettuani, päätin yrittää blogin pitoa. Tavoitteena olisi hälventää mahdollisia pelkoja ja kertoa että näkymättömän puolen rasitteet ovat todellisia ja niihin löytyy apua! Monenlaista pientä ja suurta ihmettä olen saanut tänä aikana seurata.

Vuoden mukana oltuani alkoi ilmaantua monia erilaisia haastaviakin töitä. Yksi suurimmista ja ihmeellisimmistä haasteista kohtasi minua silloisessa, uudessa työpaikassani, joka oli erään museon yhteydessä ollut sotilapukuvuokraamo.  Pian huomasin että rakennuksen ovisummeri soi miten sattuu, ja joskus kun asiakas tuli sisään yksi hämärimmässä nurkassa ollut loisteputki valaisin sammui tai alkoi vilkkua, yleensä vika poistui , häiriötekijöitä mukanaan kuljettaneen henkilön poistuttua rakennuksesta. Lisäksi hallimainen rakennus natisi ja paukkui lakkaamatta, tyynelläkin säällä.

Sattumoisin, tai ehkä tarkoituksella, kuka tietää, samaan aikaan ystäväni selvänäköisyys kehittyi aimoharppauksin ja lupauduin hänelle koe-asiakkaaksi. Tiesin tuollaisten luentojen vaarat ja puhdistin hänen kotinsa ja välitin hänelle myös positiivista energiaa ettei hän vahingossa käyttäisi minun energiaani luentaan,  kun ei ollut vielä tottumusta miten toimia.

Menin hänen luokseen ja istuimme ensin keittiöön kahville, ystäväni kuitenkin sanoi heti että joku huutelee jo minua?!  Hän komensi kuitenkin tiukasti henkiä odottamaan vuoroaan. Siirryimme sitten olohuoneen puolelle ja samantien ystäväni kertoi heidän tulleen! Olin ymmällä,  ketkä olivat tulleet?!  

”Ne sotilaat”. hän vastasi.

Olimme hiukan leikillämme etukäteen pohtineet olisiko työpaikallani maanläheiseksi jääneitä sotilas vainajia, kun kerran siellä oli niin paljon vanhoja sotilaspukuja ja varusteita. Siinä heitä nyt siis oli! Suorissa riveissä silmänkantamattomiin läpi seinän, voi kun olisin itsekin kyennyt näkemää!  Hyvin alakuloista ja harmaata joukkoa, kertoi ystäväni.  Yksi sotilas edessä hoiti puhumisen, muut yrittivät hiukan kurkkia takaa. Puhuja kertoi jämäkästi että he haluavat että autan heitä Valoon vähitellen, aina aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi! Hiukan kauhuissani urakan suuruudesta, kysyin heti heidän lukumääräänsä ja taisipa kysyä pitäisikö karmaa myös kuitata heidän eteenpäin pääsemisekseen. Puhuja vastasi heitä olevan 10 000 karmavelkaista! Ystäväni kuitenkin näki samalla hetkellä joukon ikäänkuin jakautuvan, jonka tulkitsi merkitsevän etteivät kaikki tarvitse karmakuittausta, heitä pystyin siis auttamaan eteenpäin helpommin.

Silloiset henkiset voimani riittivät kerrallaan yhden tai kahden karmakuitattavan sotilaan Valoon ohjaamiseen. Pyysin etteivät he kuitenkaan tulisi kotiini, sillä maanläheiset vainajat vievät helposti ihmisen hivenainevarantoja ja bioenergia kenttää. Puhuja kertoi heidän olevan ikäänkuin lukittuina työpaikalleni ja että he olivat päässeet sieltä pois mukaani väliaikaisesti vain siksi että tiesivät mihin olen tulossa. 

Laitoin avunpyynnön Esko Jalkasen luonnon voimat yhdistykselle, heti kotiin päästyäni.  Nimitämme avunpyyntö viestejä kuntoutuspyynnöiksi, kuten Eskokin aikoinaan. Hiukan oudolta tuntui mennä seuraavana aamulla töihin kun tiesi mitä siellä odottaa, en kuitenkaan pelännyt, sillä apuahan he vain halusivat. Jatkoin sotilaiden auttamista aamuin illoin ohjeen mukaan. Parin päivän kuluttua tuli äkkiä aivan hiljaista, kaikki hallin natina loppui ja  rauha laskeutui sinne! Arvasin heti että nyt ovat sotilaiden rauhattoman sielut päässeet eteenpäin! Kotiinpäästyäni luin heti sähköpostini, ja siellä olikin viesti kokeneemmlta auttajalta: ”Nyt on suuri joukko päässyt valoon!” Tuntui käsittämättömältä että olin tuntenut sen hetken kun tuo tapahtui!

Myöhemmin useaan otteeseen sotilaita tuli lisää. Kerran tuli esimerkiksi asiakas joka kertoi omistavansa univormun jossa on luodinreikiä, saatoin olla aika varma ketä mukana tuli. Mieli olisi tehnyt hiukan valistaa harrastuksen terveellisyydestä, mutta en rohjennut, silloin vielä.  Joskus kun ystäväni kanssa tavattiin jatkossakin, hän kertoi ”niiden” taas tulleen. Kerrankin hän kysyi minulta mihin hän pyytää sotilaita odottamaan auttamista. Päädyimme että läheinen metsä on hyvä paikka. Tapaamisemme jälkeen autoin heidät sitten eteenpäin.  Kursseilla muistan kyselleni opettajaltani voiko ohjeissa olevaa lisävoiman pyyntöä pyytää näihin ”sotilastarkoituksiin” vastaus oli että kannattaa yrittää. Ja sitten erään kerran kun henkiset voimat olivat kasvaneet sekä minulla että yleisesti huimasti, hän katsoi minua ja sanoi ettei sitten lisävoimia tarvitse enää pyydellä! Avuntarve on suuri joten henkistä voimaa auttajille annetaan yhä enenevässä määrin. Se mitä tuolloin tehtiin kovalla vaivalla, käy nykyään uusilta mukaantulleilta hetkessä,  kun vain uskaltautuu yrittämään.

Tässä siis ensimmäinen kokemus jonka halusin sinulle jakaa. Toivottavasti mielenkiintosi heräsi.