Hartioissa roikkui väkäleuka eukko

Koulussa, muistaakseni viidennellä luokalla,  meillä käsiteltiin Kalevalaa oikein toden teolla. Piirrettiin maalattiin ja kirjoitettiin, jonkinlainen esityskin tehtiin, joka oikein juhlasalissa esitettiin Kalevalan päivänä! Enpä silloin olisi uskonut että minusta kuoriutuu jonkin sortin Kalevala fani! En ole vielä lukenut Kalevalaa kokonaan ja vaikeaselkoiseltahan se vaikuttaa, mutta onneksi on kirja, ”Kalevalan avain”, jonka on kirjoittanut lempikirjailijani Pekka Ervast. Tiedon määrä joka kirjasta löytyy on hämmästyttävä, en voi ymmärtää kuinka joku on noihin päätelmiin päätynyt ja samalla kaikki tuntuu niin loogiselta ja oikealta. Kirjan luettua jää vielä vaikutelma, että kirjailija voisi jatkaa aiheesta vielä vaikka kuinka pitkään,  ja minä voisin lukea...Kunpa joku olisi älynnyt että koulussa pitää opettaa näitä päätelmiä ja selityksiä. Olisi ollut vähän mielenkiintoisempaa taatusti. Tai Kauno Mannosen , Uuden ajan Kalevala-avain, aivan omiaan myös lapsille, osaavan opettajan käsissä! Varsinkin suomenkielen sanat, saavat mielenkiintoista huomiota häneltä.  Esimerkiksi vaikka sanonta, tulla kokonaiseksi ihmiseksi, koko-naiseksi. Meissä kaikissa pitää olla sekä feminiinistä ja maskuliinista puolta että voimme olla kokonaisia, ja suomenkieli näyttää mukavasti kunnioittavan meitä naisia,  kun oikein erikseen noin meidät mainitaan tuossakin yhteydessä!

Teoriasta tositapahtumiin tai ainakin toden tuntuisiin. Jokunen vuosi sitten näin unen joka oli kovin todellinen, sellainen että herättyäsi olen aivan varma ettei se ollut unta. Unessa hartioissani riippui tiukasti takertuneena vanha laiha akka , jotenkin tiesin tuon vaikken häntä pystynytkään näkemään. Olin neliön mallisessa eteisessämme ja pyörin keskellä ympyrää, ja yritin katsoa taakseni kuka tai mikä minussa oikein riippui. En pelännyt yhtään, olin paremminkin ärsyyntynyt ettei tuo tyyppi näyttäytynyt, hän ei uskaltanut. Huusin hänelle täyttä kurkkua:”Näyttäydy!” Huuto oli ladattu kaikella henkisellä voimalla mitä minusta irtosi! Tuohon huutoon sitten heräsinkin. Olin aivan varma että tuo eukko on vieläkin eteisessämme. Silloin vähän pelotti, en uskaltanut mennä eteiseen herättyäni. Aamulla muistin tuon unen elävästi ja kerroin siitä miehelleni. Samantien mies totesi, että hän tietää unen ja on nähnyt samanlaista, ja että se on Kalevalasta! Hänen unessaan joku roikkuu myös selässä ja roikkujan irrottamiseksi,  mieheni oli päättänyt hypätä unessaan veteen.  Tiukasti oli silti inhottava ote pitänyt. Olin aivan ihmeissäni, että mitä!? Tuo selässä roikkuja on kuulemma väkäleukainen eukko joka Kalevalassa yrittää vaikuttaa väärillä tiedoillaan. Onneksi siis olin ollut tiukkana enkä antanut eukon pelottaa tai alistaa itseäni. Mietin ihmeissäni olinko lukenut kohdan ja tehnyt unen siitä? Etsimme kohdan yhdessä ja huomasin että sinne asti en ollut lukenut vielä. Kohta vaati myös aikalailla tulkintaa, en sitä itse aivan heti uneeni yhdistänyt. Tässä akan ”valheen vartta”:

Kiisti akka kiukahalta,
Kielipalko pankon päästä:
”Kyllä saat talosta tästä
Ottajia ohjaksesi,
Rinnuksesi riisujia,
Aisasi alentajia;
Onp’ on kyllä kymmeniä
Saat jos tahtoneet satoja,
Jotka sulle kyyin saavat,
Antavat ajohevosen,
Kotihisi konnan mennä,
Maalasi pahan paeta,
Isäntäni istumille,
Emäntäsi astumille
Veljesi veräjän suulle,
Sisareni sillan päähän,
Ennen päivän päätymistä,
Auringon alenemista.”

Olen miettinyt unta monesti jälkeenpäinkin, miten tässä maailmassa, ja varsinkin henkisellä polulla on paljon tarjolla kaikenlaista tietoa, oppia ja suuntausta, ja kuinka niistä löytää sen oikean? Itse olen tullut siihen tulokseen että asioita pitää itse tutkia ja miettiä, puntaroida.  Opettaja on hyvä olla jolla jolla on kokemusta samoista asioista ja tutkimuksista. Jos luvataan joku kyky tai vihkimys esim. jollain kurssilla joka maksaa jonkun  summan, ja jos se on vieläpä suuri, hälytyskellot alkavat kyllä soida. Jos joku toinen henkilö alkaa määräillä ja ohjailla mitä pitää tehdä ja miten, vähitellen hän saattaa ottaa valtaa elämästäsi tai jostakin sen osa-alueesta, se on myös mielestäni vaaran merkki. Joku saattaa myös takertuu sinuun, käyttää  hyväkseen sinua, tai taitojasi ja kykyjäsi. Muista että jokaisella on kuitenkin vapaa tahto! Itse haluan kunnioittaa sitä että myös minun ”juttuani” kyseenalaistetaan, se kertoo siitä ettei toinen hyppää pääedellä mukaan ihan mihin vaan tai aivan kaikkeen.  Itse pohdin ainakin monia asioita kun auttajan polulle astuin. Näin jälkeenpäin voin olla iloinen että osuin juuri Esko Jalkasen oppien pariin ja Tiina Lindholmin kursseille!

Hyvää Kalevalan päivää meille suomalaisille Kalevalaisen kansan jäsenille!

Urheilijan näkymättömistä ongelmista

Urheilijan elämä on kovaa, kaikki me sen tiedämme. Siinä on vielä yllin kyllin haasteita joista suurella osalla meistä, eikä urheilijoistaksan ole harmainta aavistusta. Monet matkustavat paljon, aikaerojen, hukassa olevien urheiluvälineiden ja outojen ruokien lisäksi, ongelmia tulee hotellien sekavista energioista. Hotelli huoneessa tai hotellissa saattaa olla paha silmä, vainajia, kummituksia, kauhupiruja. Nämä häiriöt voivat sekoittaa urheilijan loppuun asti viritettyä kroppaa tai mieltä. Ja jos noista selvitään, samat haasteet ovat vastassa kisapaikalta, ja sen lisäksi vielä negatiiviset kilpakumppanit, valmentaja tai jos on jopa itse vajonnut negatiivisuuden valtaan. Katsojat yleisössä tai kotona TV:n ääressä voivat,  kannustamisen lisäksi, haukkua, panetella jopa kirota urheilijan, joskus jopa koko joukkueen.

Jopa lasten urheilun parissa törmää tähän ongelmaan. Hyvin menneen pelin jälkeen, seuraavana päivänä, on jalka kipeä, eikä siihen ei ole sattunut mikään. Löytyy negatiivinen ajatusolento kiinni lapsessa, kun tämä ns. ”torakka” on hävitetty, kipu loppuu yleensä samantien. Näin on korjattu viikkojen terveydellisistä syistä saatuja pelikieltoja. Nämä kaikki tuolla edellä luetellut värähtelyä romahduttavat seikat altistavat flunssalle, mahataudille, ja kaikenlaiselle epäonnelle. On joidenkin maiden osalta ollut huhuja, että näitä keinoja käytettäisiin jopa tahallaan pilaamaan toisten suoritusta. Lähes kokonaan nämä häiriöt lähtevät kuitenkin liikkeelle ajattelemattomuudesta, ei tule edes mieleen että oikeasti voisi tehdä jollekin jotain haittaa ajatuksilla tai sanoilla.  Jos vihanpuuskassaan kuitenkin jonkun kiroaa, se saattaa viedä pahimmillaan jonkun urheilijan uran, ellei tuota kirousta joku asiantunteva henkilö huomaa purkaa. Nämä kaikki ongelmat koskettavat myös meitä kaikkia, joku voi kirota rakkauselämän, työnsaannin, raha-asiat ja moneen kertaankin, vieläpä koko loppuelämäksi. Erityisessä uhassa ovat kuitenkin julkisuuden henkilöt. Yrityselämässä ongelmat ovat myös totisinta totta. Kaikki näkymättömän puolen häiriöt kuitenkin voi asianosaava henkilö hävittää tai hoitaa korkein henkisin voimin. Jos huomaat ajatusten menevän näille väärille urille, pyydä nopeasti anteeksi ja pyydä ajatuksesi takaisin ennenkuin energia ehtii perille kohteeseensa.

Ruoka ja ravinteet ovat myös haasteena urheilijalla. Ne urheilijat joiden bioenergiakenttää ja hivenainevarantoa olen tutkinut, eivät noilta osin ole olleet sen paremmassa kunnossa kun pelkkää kotiruokaa syövä tavallinen ihminenkään. Vitamiini- ja ravintolisämainoksissa esiintyvistä urheilijoista tulee helposti vaikutelma että heillä on rautainen vastustuskyky ja kaikki tieto käytettävissään. Näin ei kuitenkaan taida olla.  Suuren osan vastustuskykyä muodostaa juurikin bioenergiakenttä jonka pitäisi olla vähintään 2m ja hivenainevaranto jossa pyritään 100%.  Kun mittasin noita kenttiä aikanaan harjoitellessani varvunkäyttöä varpukoulussa, tuli mitattua opintomiekessä myös urheilijoita, enkä muista kuin yhden tältä kantilta hyväkuntoisen urheilijan! Jos minulla olisi valta tässä asiassa,  määräisen kaikki tuhkavesikuurille! Se korjaa nopeimmin ja tehokkaimmin hivenainepuutteita homeopaattisesti, antaen elimistölle juuri sitä mitä se tarvitsee.

Vielä tulee mieleen urheilusuoritusten mittaaminen, sykemittarit, älykellot ja sen sellaiset. Voi olla että nämä ovat enemmän kuntourheilijan sudenkuoppia, en tiedä. Joskus voi jonkin suorituksen mitata tai yöunen tutkia, mutta säännöllinen käyttö vie kyllä ojasta allikkoon. Jos heikoissa energioissa oleva henkilö noita mittauslaitteita käyttää, jopa kokoajan, uhkana on lopulta loppuunpalaneen tila. Hivenet ja bioenergiakenttä saattavat tippua,  kumpikin joihinkin prosentteihin ja sentteihin. Elpyminen alkaa kun laitteet riisutaan mutta jos niitä käytetään usein tai luvut ovat päässeet liian alhaiseksi,  keho ei jaksa eikä ehdi korjata tilannetta. Itselleni kerran mittasin jonkun aktiivisuus rannekkeen käyttöajan, minkä voisin sitä haitatta käyttää, se oli suunnilleen 2 kertaa viikossa 2 minuuttia! Hurja energiaimuri on myös infrapuna sauna, ja kaikkeen sähköllä toimivaan kannattaa suhtautua varauksella jos sellaista terveystuottetta markkinoidaan. Kännykkä ei myöskään kuulu yöpöydälle! Smoothiet,  jotka ovat niin suosittua terveysruokaa, ovat myös tavallaan tapettuja, onhan niissä kaikkea hyvää, mutta sähkö on vienyt niistä havittelemamme bioenergiakentän.

Tässä muutamia asioita joita kannattaa tarkkailla ja miettiä myöskin omassa elämässään. Omilla ajatuksilla, puheilla ja teoilla voi olla suuria vaikutuksia itseen ja toisiin. Ajatukset ovat vahvaa energiaa, niin positiivista kun negatiivistakin. Aina ensin on ajatus ja se on tärkein!

Tänä vuonna henkisen  auttamisharrastukseni alusta tulee kuluneeksi kymmenen vuotta! On ilmaantunut pakottava tarve kertoa asioita, joita minulle on vuosien varrella tapahtunut ja tapahtuu nykyään. Siispä aikani ajatusta vastustettuani, päätin yrittää blogin pitoa. Tavoitteena olisi hälventää mahdollisia pelkoja ja kertoa että näkymättömän puolen rasitteet ovat todellisia ja niihin löytyy apua! Monenlaista pientä ja suurta ihmettä olen saanut tänä aikana seurata.

Vuoden mukana oltuani alkoi ilmaantua monia erilaisia haastaviakin töitä. Yksi suurimmista ja ihmeellisimmistä haasteista kohtasi minua silloisessa, uudessa työpaikassani, joka oli erään museon yhteydessä ollut sotilapukuvuokraamo.  Pian huomasin että rakennuksen ovisummeri soi miten sattuu, ja joskus kun asiakas tuli sisään yksi hämärimmässä nurkassa ollut loisteputki valaisin sammui tai alkoi vilkkua, yleensä vika poistui , häiriötekijöitä mukanaan kuljettaneen henkilön poistuttua rakennuksesta. Lisäksi hallimainen rakennus natisi ja paukkui lakkaamatta, tyynelläkin säällä.

Sattumoisin, tai ehkä tarkoituksella, kuka tietää, samaan aikaan ystäväni selvänäköisyys kehittyi aimoharppauksin ja lupauduin hänelle koe-asiakkaaksi. Tiesin tuollaisten luentojen vaarat ja puhdistin hänen kotinsa ja välitin hänelle myös positiivista energiaa ettei hän vahingossa käyttäisi minun energiaani luentaan,  kun ei ollut vielä tottumusta miten toimia.

Menin hänen luokseen ja istuimme ensin keittiöön kahville, ystäväni kuitenkin sanoi heti että joku huutelee jo minua?!  Hän komensi kuitenkin tiukasti henkiä odottamaan vuoroaan. Siirryimme sitten olohuoneen puolelle ja samantien ystäväni kertoi heidän tulleen! Olin ymmällä,  ketkä olivat tulleet?!  

”Ne sotilaat”. hän vastasi.

Olimme hiukan leikillämme etukäteen pohtineet olisiko työpaikallani maanläheiseksi jääneitä sotilas vainajia, kun kerran siellä oli niin paljon vanhoja sotilaspukuja ja varusteita. Siinä heitä nyt siis oli! Suorissa riveissä silmänkantamattomiin läpi seinän, voi kun olisin itsekin kyennyt näkemää!  Hyvin alakuloista ja harmaata joukkoa, kertoi ystäväni.  Yksi sotilas edessä hoiti puhumisen, muut yrittivät hiukan kurkkia takaa. Puhuja kertoi jämäkästi että he haluavat että autan heitä Valoon vähitellen, aina aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi! Hiukan kauhuissani urakan suuruudesta, kysyin heti heidän lukumääräänsä ja taisipa kysyä pitäisikö karmaa myös kuitata heidän eteenpäin pääsemisekseen. Puhuja vastasi heitä olevan 10 000 karmavelkaista! Ystäväni kuitenkin näki samalla hetkellä joukon ikäänkuin jakautuvan, jonka tulkitsi merkitsevän etteivät kaikki tarvitse karmakuittausta, heitä pystyin siis auttamaan eteenpäin helpommin.

Silloiset henkiset voimani riittivät kerrallaan yhden tai kahden karmakuitattavan sotilaan Valoon ohjaamiseen. Pyysin etteivät he kuitenkaan tulisi kotiini, sillä maanläheiset vainajat vievät helposti ihmisen hivenainevarantoja ja bioenergia kenttää. Puhuja kertoi heidän olevan ikäänkuin lukittuina työpaikalleni ja että he olivat päässeet sieltä pois mukaani väliaikaisesti vain siksi että tiesivät mihin olen tulossa. 

Laitoin avunpyynnön Esko Jalkasen luonnon voimat yhdistykselle, heti kotiin päästyäni.  Nimitämme avunpyyntö viestejä kuntoutuspyynnöiksi, kuten Eskokin aikoinaan. Hiukan oudolta tuntui mennä seuraavana aamulla töihin kun tiesi mitä siellä odottaa, en kuitenkaan pelännyt, sillä apuahan he vain halusivat. Jatkoin sotilaiden auttamista aamuin illoin ohjeen mukaan. Parin päivän kuluttua tuli äkkiä aivan hiljaista, kaikki hallin natina loppui ja  rauha laskeutui sinne! Arvasin heti että nyt ovat sotilaiden rauhattoman sielut päässeet eteenpäin! Kotiinpäästyäni luin heti sähköpostini, ja siellä olikin viesti kokeneemmlta auttajalta: ”Nyt on suuri joukko päässyt valoon!” Tuntui käsittämättömältä että olin tuntenut sen hetken kun tuo tapahtui!

Myöhemmin useaan otteeseen sotilaita tuli lisää. Kerran tuli esimerkiksi asiakas joka kertoi omistavansa univormun jossa on luodinreikiä, saatoin olla aika varma ketä mukana tuli. Mieli olisi tehnyt hiukan valistaa harrastuksen terveellisyydestä, mutta en rohjennut, silloin vielä.  Joskus kun ystäväni kanssa tavattiin jatkossakin, hän kertoi ”niiden” taas tulleen. Kerrankin hän kysyi minulta mihin hän pyytää sotilaita odottamaan auttamista. Päädyimme että läheinen metsä on hyvä paikka. Tapaamisemme jälkeen autoin heidät sitten eteenpäin.  Kursseilla muistan kyselleni opettajaltani voiko ohjeissa olevaa lisävoiman pyyntöä pyytää näihin ”sotilastarkoituksiin” vastaus oli että kannattaa yrittää. Ja sitten erään kerran kun henkiset voimat olivat kasvaneet sekä minulla että yleisesti huimasti, hän katsoi minua ja sanoi ettei sitten lisävoimia tarvitse enää pyydellä! Avuntarve on suuri joten henkistä voimaa auttajille annetaan yhä enenevässä määrin. Se mitä tuolloin tehtiin kovalla vaivalla, käy nykyään uusilta mukaantulleilta hetkessä,  kun vain uskaltautuu yrittämään.

Tässä siis ensimmäinen kokemus jonka halusin sinulle jakaa. Toivottavasti mielenkiintosi heräsi.