Varpukoulu

 Pajusta tehtyä varpua on perinteisesti käytetty kaivon paikan etsimiseen. Itsekin olen koittanut varpua ensimmäisen kerran yhdessä vanhan kaivonkatsojan kanssa. Hän otti minua vähän ranteesta kiinni ja  heti varpu alkoi toimia. Me auttajat käytämme kuitenkin varpua eri tehtäviin kuin kaivonkatsojat, heillä ei yleensä ole tietoa varvun käytön laajemmista mahdollisuuksista.

Oma varputyöskentelyni alkoi heti ensimmäinen käymäni kurssin "Peruskurssi ja varputaito" jälkeen. Mennessäni kurssille olin kiinnostunut eriotyisesti varputaidosta, auttamistyön mahdollisuuksista minulla ei ollut silloin vielä oikeastaan käsitystä. Kurssilla varpu taipui "tandemina", kokeneemman varpuilijan pitäessä kiinni toisesta sakarasta ja minun pitäessäni kiini toisesta, käveltiin rinnakkain, toinen käsi toisen selän takana. Aluksi etsittiin huonekasvin bioenergiakentän rajaa ja maasäteilylinjoja. Tuosta kurssista erityisesti mieleen jäikin juuri kukan bioenergiakenttä ja kukalle tehdyt auttavat toimet. Heti kun kasvista alettiin puhua sain mieleeni numeron kahdeksan. Minulla ei ollut aavistustakaan mikä tuommoisen kasvin bioenergiakenttä olisi, eikä kurssin opettaja Tiina Lindholm sitä alussa maininnut, mittasi kyllä sen lähestymällä kukkaa ja varpu taipui aika lähellä kasvia. Sitten loppupäivästä alettiin tutkia miten kukan be-kenttä oli kasvanut ja Tiina sanoi sen kasvaneen reilusti, kun se aluksi oli vain 8cm! Hämmästykseni oli suuri, se oli heti alussa päähäni tullut luku, vaikka en ymmärtänytkään aiemmin mitä se koski. Kai tuon voi jonkinlaiseksi kannustavaksi merkiksikin tulkita, oikeassa paikassa olin.

Edellä mainitusta tapahtumastakin voi jo siis ymmrtää että varpu on vain työkalu, pääasia on keskittyminen ja pääseminen käsiksi ikiaikaisiin  totuutuuksiin, eli niin sanottuihin akaasisiin aikakirjoihin. Tarkoitusperien pitää kuitenkin olla oikeat, eli luonnon tutkiminen tai auttaminen, ei oman uteliaisuuden tyydyttäminen, omien taitojen todistelu, ns. sirkustemput, jälkimmäisten ollessa kyseessä, on varputaito mennyttä, ainakin hetkeksi. Luulenkin että edellisestä löytyy syyt sille miksi varputaidon testaaminen on antanut heikkoja tuloksia joissakin kokeissa. Tätä taitoa ei todellakaan ole tarkoitettu todisteluun! Myöskään näihin asioihin kun ei kuuluisi suhtautua naureskellen ja pilkaten, vaikka osakseni olen saanut sitä minäkin.

Varputaidon hyvä hallinta on ollut vuosien harjoittelun takana. Kolme vuotta ja monta kurssia myöhemmin Tiina ilmoitti että hänelle on mahdollista ilmoittautua ilmaiseen varpukouluun.
Edellytyksenä oli että saa varvulta kyllä tai ei vastauksen ja että on perehtynyt Esko Jalkasen oppeihin, kirjojen ja kurssien muodossa. Kyllä vastaus tarkoittaa siis, että varpu taipuu alas, jos kysyt vaikkapa hanasta päästämästäsi vedestä:" Onko tämä vesi juomakelpoista, juuri nyt?! Meillä täällä Suomessahan kraanavesi onneksi on! Tuon kyllä vastauksen hallinta antaa mahdollisuuden myös niin sanottuun haarukointiin. Silloin voi kysyä esim.kasvin  be-kentän koosta, onko se yli 20cm, jos varpu ei taivu - ei ole, onko se yli 10cm, varpu taipuu - on, onko se yli 15cm, ei taivu -ei ole yli tuon, se on siis 11-15cm ja näin voi jatkaa kunnes saa vastauksen...Hiukan ajattelua vaatii...

Ensimmäinen varpukoulumittauksista täyttynyt muistikirja on vielä muistona. Ajattelin että kaunis kirjanen motivoi mittaamaan.

Heti varpukoulu mahdollisuudesta kuultuani ilmoittauduin mukaan. Mieleeni oli jo piirtynyt selvä tavoite, halusin mittaajaksi henkisille messuille, yhdistyksemme, Esko Jalkasen luonnonvoimat ry:n osastolle. Sähköpostitse käytävä koulu sisälsi siis pelkkiä varpumittauksia, toki tietoakin asioista tarvittiin, sillä myöhemmässä vaiheessa tehtiin myös energioita korjaavia toimia, löydösten mukaan, niitä tarvitseville. Aluksi mitattiin kasvien, vihannesten ja erilaisten esineiden bioenergiakenttiä, sitten siirryttiin ihmisiin, lisättiin mukaan hivenainevaranto, myöhemmin kodin energiat, lopulta henkilölle soveltuvat voima-aineet. Aina kun mittaukset saavuttivat reilun 90% tason, sain uudet vaativammat ohjeet mittauksiin. Kun vaativimman tason mittaukset olivat tuolla em. tasolla, olin valmistunut tuosta koulusta ja opinnot jatkuvat itsenäisesti mitaten. Olin ennalta valmistautunut vuosien pakertamiseen, kiitos vanhan tanssitaustan kärsivällisyyttä ja päätäväisyyttä ei puuttunut. Olin päättänyt mitata vaikka loppuelämäni, tiedä sitten vakuutinko "yläkerran" vakailla aikeillani vai millä, mutta heti alussa olikin iloinen yllätys kun mittasin kasveja ja hedelmiä vain kaksi kertaa ja pääsinki jo seuraavalle tasolle. Kokonaisuudessaan selvisin varpukoulusta läpi hiukan reilussa vuodessa, tuo oli todella lyhyt aika ja oma harjoittelu on jatkunut sen jälkeen jo kuudetta vuotta. Olemme toisten varpukoululaisten ja valmistuneiden kanssa pohtineet tuota koulua, ja tulleet siihen tulokseen että todellisuudessa tuo onnistumisprosentti on monia muitakin asioita kuin vain vastausten oikeellisuus. Opettajamme Tiina Lindholmkin sen vahvistkin että siinä todellisuudessa punnitaankin myös kypsyyttä tuon taidon käyttöön.

Varpuote ohuella metallivarvulla, kämmenet ylöspäin, peukalot ulospäin, varpu nyrkkien sisään.

Kuten aiemmin totesin varpu on keskittymisväline, kun edistyy, tietoa voi saada myös suoraan päähänsä, sen olemme kursseilla saanet nähdä, kun Tiina sanoo vastauksen ennenkuin on ehtinyt mitata loppuun asti ja saattaa vielä sanoa: "Se sanottiinkin tuolta jo!" Itse olen joskus kokenut tuosta pieniä välähdyksiä, esim. tämän kevään Minä Olen messuilla, sain päähäni tiedon että mitattavaksi tulleen miehen bioenergiakenttä on yli 10 metriä, siis aika valtava, siirsin kuitenkin ajatuksen syrjään ja aloin laskea ihan sentistä lähtien, päätyen lopulta tuohon samaan lukemaan joka päähäni alussa tuli. Mittaamisessa tärkeää on ajatella mitattavaa asiaa ja vain sitä ja vain tämänhetkistä tilannetta. Sivuun pitää siirtää odotukset ja mahdolliset ennakkotiedot, tästä johtuen omien ja tuttavien asioiden mittaaminen saattaa olla todella vaikeaa, jopa mahdotonta.

Lukujen mittaamista varvulla on vaikea sanallisesti selittää, mutta jos kiinnostuit, ohjeet siihen saat kyllä kursseilla ja alkuun harjoituksissa pääset etsimällä esim. maasäteilylinjoja. Varvun voit tehdä itse parista noin lyijykynän paksuisesta suorasta 30cm pituisesta oksasta,
teippaamalla ne toisesta päästä toisiinsa kiinni tiukasti. Oksien kuivuessa teippausta voi kiristää, pistämällä päälle uutta teippiä. Puu antaa ilolla oksiaan tähän käyttöön, muista kuitenkin maanomistajan lupa. Myöhemmin voi siirtyä kevyempään metalliseen varpuun.

Meillä suomalaisilla on edellytyksia ja herkkyyttä tämän taidon opetteluun. Jos tunnet asiaan kutsumusta, ala ihmeessä harjoitella ja opiskella ja sitten ilmoittaudu Tiinan varpukouluun. Ovet joita tämä taito ja sen opettelu avaa ovat moninaiset, ihmisten auttamisesta, erilaisten asioiden sopivuuden laskemiseen  ja terveellisyyteen kuten esim. ruoka-aineet tai asunnon  terveellisyys jopa työpaikkojen vertailu toisiinsa sopivan löytämiseksi. Saattaahan olla että sinulla on jo tuo taito jostakin edellisestä elämästä ja se pitää vaan ottaa taas käyttöön, kuten minulla oli.

Ja hyvää matkaa siellä valossa

Aloittaessani varpuharjoitukset ja auttamistyöt lapseni olivat kaksi ja kuusivuotiaita. Silloin en tarkkaan pohtinut mitä kertoa heille tai mitä jättää kertomatta. Tapanani on kuitenkin ollut puhua kaikista eteen tulevista asioista heidän kanssaan myös. Auttamistoimia yleisellä tasolla ei ole heiltä salailtu, kuitenkin tietooni on tullut myös aika hurjia juttuja sekä yksittäisiä ihmiskohtaloita, joista he eivät tietenkään tiedä. Jos he ovat jotain kysyneet, olen kertonut heille asioista heidän ymmätämällään tasolla. Pääpiirteittäin he siis tietävät miten tämä homma toimii. Tämän ansiosta olenkin saanut kaksi asiantuntevaa apuria huolehtimaan kavereistaan sekä koulun ja harrastusten avuntarvitsijoista.

Reilu vuosi sen jälkeen kun itse olin käynyt ensimmäisen Esko Jalkasen oppeihin perehdyttävän Varputaito-kurssini, mieheni tuli myös kursseille mukaan. Muutama vuosi sen jälkeen tuli käyttöön todella monipuolisesti eri kohteita sisältävä nippukuntoutus. Tuossa ohjeessa ohjataan myös maanläheiseksi jääneitä vainajia valoon. Tuota kuntoutusta sitten luimme iltaisin yhdessä mieheni kanssa olohuoneesa, kun lapset olivat jo nukkumassa, tai heidän piti ainakin olla. Nuorimmaisen, poikani, syntymäpäivät olivat lähestymässä, muistelisin että hän oli täyttämässä viisi vuotta. Vieraat oli kutsuttu tekstiviesteillä, mutta poikani mielestä olisi pitänyt lähettää kutsukortit, mutta se oli liian myöhäistä, kortit eivät olisi ehtineet perille. Ehdotin pojalleni että hän askartelisi kortteja syntymäpäiville tulijoille ja voisi antaa niitä sitten kun vieraat tulevat tai lähtevät kotiin. Ensin hän ei oikein innostunut ehdotuksesta, mutta totesi lopulta kuitenkin: "Sanele äiti, kirjoitetaan niihin, kiitos kun olitte täällä ja hyvää matkaa siellä valossa!" Opit olivat siis kulkeutuneet hänenkin korviinsa ilta kuntoutuksistamme, sovittiin kuitenkin ettei ihan niin kirjoiteta!

Poikani on myös taitava varvunkäyttäjä. Hän oli noin seitsemän vuotias kun hän käveli varvun kanssa ympäri taloa, istuin keittiössä ja kuuntelin kunhän totesi aina välillä:"Tässä on maasäteilylinja...tässä on maasäteilylinja..."  Lopulta nousin, otin yhden varvun naulasta ja lähdin tarkistamaan, ja kyllä löysin itsekin linjat melkein kaikista samoista kohdista! Hän myös raportoi jos jossain paikassa tuntui huonolta ja pyysi tarkistamaan ettei siellä ole "vainajaisia! Vieläkin hän saattaa pyytää ennen kaverille yökylään lähtöä, että tarkistaisin ettei hänelle tule siellä huono olo. Monissa kodeissa kun pidetään kaikki wifit sun muut laitteet päällä yötä päivää, ja jos siihen lisäksi on vielä joku värähtelyä laskeva häiriö, paha silmä tai muu, hänelle tulee helposti huono olo, tai hän jopa tulee kipeäksi.

Poikani noin viisi vuotiaana piirtämä kuva "Äiti ja varpu"


Joskus lasten ollessa pienempiä mittailin ruoka-aineiden arvoja heille kun he niitä kyselivät. Se oli heidän mielestään hauskaa ja siinä tuli oppia terveellisistä ruokailutottumuksista samalla. Heistä oli jännä havaita miten huonoja lukuja karkit, coca cola ja esimerkiksi margariinit saivat ja hyviä taas porkkana, peruna ja vaikka herneet. Ruokien lista mitä he keksivät oli loputon ja tuli sieltä välillä yllätyksiäkin esiin, esim paprika, joka harvoin kovin hyvin sopii kenellekään, myöhemmin siitä on tullutkin tietoa enemmän. Varputaitoa tuli tässä "leikissä" samalla itse harjoiteltua. Varpua ei ole tietenkään lupa käyttää väärin, muiden asioiden urkkimiseen tai oman osaamisen todisteluun, luonnon tutkimiseen, oppimiseen  ja auttamiseen kylläkin.

Nykyään minua informoidaan yleensä nopeasti jos jonkun jalka on kipeä, joku on lähtenyt kesken koulusta, kaatunut tai vaikka vaikuttanut masentuneelta. Jos jossain on nähty ambulanssi tai kolari saan myös yleensä heti lapsilta viestin. On minua pyydetty hoitamaan kavereiden mummoja ja pappojakin, nimetkin muistetaan, koska he tietävät että ne on hyvä olla, avun perillemenon varmistamiseksi.  Vaikka nyt lapset ovat iässä, jossa ovat välillä sitä mieltä, että vanhempien puuhat ovat ihan turhia, on kuitenkin kiva huomata kuinka tärkeänä he pitävät "tosipaikan" tullen näitä auttamistoimia. Heidän ansiostaan olen päässyt tuoreeltaan käsiksi mm. sivupersooniin jotka saattavat aiheuttaa vakaviakin mielenterveyongelmia, luutumista on nopeutettu, eetterikehon asentoa korjattu, kirouksia poistettu jne. ja usein on tullut hyvää palautetta: "Ei sitä enää mikään vaivaa!"