Lapin noidina

 Kaikki sai alkunsa kun pidin muutamia oppitunteja Noitaopistolla verkossa talvella 2023. Opiston opinto ohjelmassa oli erityisesti opettajille suunnattu luento, Arcandia Adventure Parkin omistajan Viivi Aution kertomus puiston synnystä. Samalla hän etsi puistoon tulkitsijoita, Noideja seuraavalle talvikaudelle. Päätin laittaa Viiville viestiä ja miettiä lapin keikkatyötä tarkemmin jos hän olisi kiinnostunut. Vastausta viestiini ei tullut, joten ajattelin että se siitä sitten. Kului jokunen kuukausi ja jotenkin ajauduin putsaamaan sähköpostiani, sieltä syövereistä löysin viestini Viiville, se ei ollut mennyt perille, osoite oli kirjoitettu väärin. Ajattelin että Viivi on varmaan jo Noidit löytänyt, mutta laitoin kuitenkin sähköpostin menemään uudelleen oikeaan osoitteeseen. 

Natural High Healing festareilta kotiuduttuani heinäkuun alussa, seuraavana aamuna puhelin soi, Viivi soitti ja kutsui minut käymään puistossa. Minä lupasin "poiketa" paikalla, matkaa Kittilän Sirkkaan kotiovelta näytti olevan 950 km! Tulossa oli onneksi vielä loppukesästä Luonnostaan festarit Oulussa, siitähän voisin samalla pistäytyä Arcandiassa, lisää ajoa työhaastattelun takia tulisi enää vajaa 800 km yhteensä. Niinpä kävin sitten tapaamassa Viiviä ja mittailemassa vähän puistoa ja puistoon liittyviä asioita, rasitteita löytyi ja poistui heti samalla reissulla. Viivi oli kiinnostunut siitä mitä teen ja kertoi että eräs konsultti oli sanonut hänelle että hän tarvitsisi puistoon keijun. Viivi ei ollut alun perin samaa mieltä, mutta oli nyt hiukan ihmeissään, kun siinä seisoin hänen edessään salsahameessani, ilmeisesti keijukaisen oloisena hänen mielestään. Hän totesi että kyllä hän kuitenkin keijun näyttää tarvitsevan!  Alustavasti puhuimme kuukaudesta ja jonkin ajan kuluttua Viivi tarjosi viiden viikon pätkää joulusesonkina. Epäröin vielä kuitenkin, tämä täytyi mittauttaa opettajallani Tiina Lindholmilla, vaikka tuntuikin oikealta ratkaisulta. Tiina sai työn arvoksi 11!

Noidin mökki valoisaan aikaa.

Joulukuun alussa ajelin sitten odottavin mielin Kittilään. Majoitus oli järjestetty työntekijöille paritalon puolikkaassa, joka oli saanut nimekseen Ketunlenkin kommuuni. Meitä oli 7 henkilöä kun minä saavuin paikalle, suurin osa oli tullut jo vähän aiemmin ja muutaman viikon kuluttua tuli vielä yksi harjoittelija. Pihalla oli vielä yksi työntekijä asuntoautossa. Kaikkiaan meitä asunnossa pyöri siis yhdeksän henkilöä. Tunnelma oli tiivis, mutta hyvä. Miehiä ja naisia suunnilleen saman verran ja ikäjakauma 20-54. Mietimme että meitä yhdistää ainakin rohkeus, jonkinlainen reissaajan luonne. Tutuksi tulivat nopeasti kunkin tavat ja persoona. Kämpillä tehtiin öisin sekä mittauksia että astrologisia "mini tulkintoja". 

Arcandia kylän mökeistä yksi, oikealla pilkottaa noidin mökki valaistuna.

Arcadia Adventure Park koostui kahdesta eri kylästä joiden välissä oli laserpelialue. Minun pääasiallinen paikkani oli Shamaanikylän ravintoja Kammi eli Shaman`s cave. Puisto oli auki pimeään aikaan 15-22 joten suuri rooli oli valaistuksella. Joka päivä ensimmäisenä sytyteltiin erilaiset tunnelmalliset valaistukset ja tulipaikan tulet ja kynttilät, ja laitettiin musiikki soimaan. Vastasimme toisen noidin, astrologi Johannan, kanssa Kammi ravintolasta, myimme kuumia juomia, makkaroita ja vaahtokarkkeja, tulkintojen ohella. Puiston kävijä kunnasta vain murto-osa oli suomalaisia, monille kielille olisi ollut käyttöä kyllä, mutta meillä molemmilla oli käytössä englanti. Tarpeen mukaan ohjasin myös ulkopelejä, nuolenkoppausta, keihään heittoa, "pehmo miekkataistelua" ja kirveenheittoa. Ehkä erikoisimmat hommat olivat kirveen etsiminen lumihangesta, joka oli muuten ihan käsittämättömän vaikeaa, vaikka kyseessä oli suuri tappara ja toisena mäenlasku keskellä yötä, kun mäen linjoja piti muokata seuraavaa päivää varten, ettei se muodostu liian hurjaksi. 

Mittauksiin minulle muodostui aika nopeasti hiukan erilainen tapa kuin yleensä. Mittasin aina ensin bioenergiakentän, koska se oli ymmärrettävä asia ulkomaalaisille, hivenainevarannon saatoin mitata vain jos tunsin sen tarpeelliseksi. Seuraavaksi tarkistin ettei mitattavan omassa kentässä ollut vaikuttamassa häiriöitä, torakoita, putkia eettekikehossa tai ympärillä negatiivisia henkilöitä jne. Järjestys muotoutui vähän erilaiseksi siitä syystä että tuo oma energiakenttä ja sen häiriöt olivat selvästi kiinnostusta herättäviä asioita muualta tulleille. Torakoita poistaessani ja ympäristön negatiivisia kuntouttaessani tuli usein jo nyökyttelyä ja ymmärtäviä katseita ja kommentteja. Kodin tutkimus oli ikäänkuin lisä bonus tutkimuksessa, siihen mennessä oli jo rakennettu luottamusta ja vähän tutustuttu aiheeseen. 

Otsalamppu oli tärkeä työväline varvun ohella :)

Mittauksia ja mitattavia oli kovin erilaisia. Osa puistovieraista halusi ostaa mittauksen lapsilleen, ymmärtämättä ihan täysin näiden luentojen luonnetta, etteivät minun mittaukseni tai astrologin luennat ole vain elämys viihdettä. Pääsimme kuitenkin aina yhteisymmärrykseen asiakkaiden kanssa mistä on kyse ja mittaukset otettiin yleensä äidille tai isälle, tai molemmille vanhemmille, jos mitattava oli kuitenkin lapsi, kerroin usein vain bioenergiakentästä ja positiivisen energian toimista mitä tein. Jos perheen lapset olivat jo aikuisia tai aikuisuuden kynnyksellä, koko perhe saattoi olla paikalla, jos se heille sopi, selitettyäni mittausteni kulkua. Näissä tilanteissa neuvoin että päähenkilö olisi se kenellä on eniten haasteita elämässään jollakin alueella, usein joku toinenkin sitten halusi vielä mittaukset itselleen. Varputyöskentely oli eksoottista monien kävijöiden mielestä ja sen sivusta seuraaminen houkutti aina lisää asiakkaita . Välillä kuitenkin tunsin että henkilö halusi vain ulkoapäin tulevia ohjeita mitä tehdä esim. tulevaisuuden suhteen, kuin olisin ennustaja, silloin kerroin etten toimi niin, kun taas toisinaan henkilö ymmärsi hyvin nopeasti mitä teen ja päästiin ratkomaan hyvinkin syvälle meneviä asioita. Oli sykähdyttävää kun erään matkatoimiston oppaita tuli minulle mittauksiin aina uusia, monena päivänä. Oppaat olivat useimmiten nuoria naisia, joista eräs kyseli minua sanoen " I have heard here is the best healer in Lapland, Riitta, can I meet her?" Satuin tuolloin itse juuri itse keskustelemaan hänen kanssaan. Oppaiden johtaja oli mies joka toimi myös tulkkina englannista venäjäksi eräässä mittauksessa, ei ihan helppo homma!  Asiat tuli kuitenkin ilmeisesti selitettyä hyvin ja järkeen käyvästi ja mittaukset "osuivat", koska asiakkaani oli selvästi liikuttunut ja halusi että otamme ulkona vielä yhteiskuvia. Opas tulkkikin oli selvästi kiinnostunut kertomistani asioista :)

Uudenvuoden seremonioissa

Uutena vuotena me Noidit johdimme kulkuetta Arcandiakylästä Shamaanikylään jossa Viivi, Johanna, Satu ja minä pidimme jokainen pienen puheen, kaikki ennustivat tai sanoivat jotakin seuraavasta vuodesta. Olin juuri tulossa kipeäksi ja ääneni puolittain mennyt. Olin viimeisenä vuorossa, ja englanniksi lyhyesti kerroin mitä teen ja että pidän "puheeni" lyhyenä, mutta voimakkaana. Sitten pienen tauon jälkeen, kerättyäni kaiken voiman ääneeni mitä pystyin, nostin kaikki rajattomaan paratiisitilaan hyvin astraalisin haltioin ja tuhannentaidon haltioin, iso puinen varpu käsissäni. Ääneni oli vakaa ja kesti hyvin, joku ihmettelikin miten tein sen, kieltämättä minäkin vähän... Värähtely nousi korkealle ja tunnelma oli harras. Puheenvuoroni jälkeen Viivi sanoi vielä muutaman sanan ja sitten alkoi huikea ilotulitus!

Ilotulitus Shamaanikylässä

Viimeinen reilu viikko kului kommuunissamme vuorotellen pari päivää sairastaen ja kovissa pakkasissa. Olisi ollut kiva vielä käydä vielä muutamassa paikassa, mutta sairastelut ja autojen jäätymiset eivät oikein houkutelleen retkille. Joulukauden loppua juhlittiin Loppiaisena, kaikki terveinä saunoen ja syöden. Seuraavan päivän aamuna pakkasimme Satu noidin kanssa auton hiukan haikein mielin ja suuntasimme kohti etelää. Tuona päivänä matkalla näkyi huikean värikäs auringon nousu, joka myös ihan liikutti kaamoksen jälkeen. Lapista jäi mukavat muistot, mielenkiintoiset kokemukset, ja iso joukko uusia ystäviä ympäri suomea. 

Shamaanikylän tulipaikalla

Kausi Arcandiassa jatkuu vielä iltaisin 18-22 maaliskuun loppu puolelle, siihen asti on tarpeeksi pimeyttä ja lunta. Puistoon voit tutustua lisää osoitteessa www.arcandia.fi Kohdasta puistoinfo löytyy kertomus miksi puisto on alunperin rakennettu ja miten nykyinen toiminta on saanut alkunsa.