Koulussa, muistaakseni viidennellä luokalla, meillä käsiteltiin Kalevalaa oikein toden teolla. Piirrettiin maalattiin ja kirjoitettiin, jonkinlainen esityskin tehtiin, joka oikein juhlasalissa esitettiin Kalevalan päivänä! Enpä silloin olisi uskonut että minusta kuoriutuu jonkin sortin Kalevala fani! En ole vielä lukenut Kalevalaa kokonaan ja vaikeaselkoiseltahan se vaikuttaa, mutta onneksi on kirja, ”Kalevalan avain”, jonka on kirjoittanut lempikirjailijani Pekka Ervast. Tiedon määrä joka kirjasta löytyy on hämmästyttävä, en voi ymmärtää kuinka joku on noihin päätelmiin päätynyt ja samalla kaikki tuntuu niin loogiselta ja oikealta. Kirjan luettua jää vielä vaikutelma, että kirjailija voisi jatkaa aiheesta vielä vaikka kuinka pitkään, ja minä voisin lukea...Kunpa joku olisi älynnyt että koulussa pitää opettaa näitä päätelmiä ja selityksiä. Olisi ollut vähän mielenkiintoisempaa taatusti. Tai Kauno Mannosen , Uuden ajan Kalevala-avain, aivan omiaan myös lapsille, osaavan opettajan käsissä! Varsinkin suomenkielen sanat, saavat mielenkiintoista huomiota häneltä. Esimerkiksi vaikka sanonta, tulla kokonaiseksi ihmiseksi, koko-naiseksi. Meissä kaikissa pitää olla sekä feminiinistä ja maskuliinista puolta että voimme olla kokonaisia, ja suomenkieli näyttää mukavasti kunnioittavan meitä naisia, kun oikein erikseen noin meidät mainitaan tuossakin yhteydessä!
Teoriasta tositapahtumiin tai ainakin toden tuntuisiin. Jokunen vuosi sitten näin unen joka oli kovin todellinen, sellainen että herättyäsi olen aivan varma ettei se ollut unta. Unessa hartioissani riippui tiukasti takertuneena vanha laiha akka , jotenkin tiesin tuon vaikken häntä pystynytkään näkemään. Olin neliön mallisessa eteisessämme ja pyörin keskellä ympyrää, ja yritin katsoa taakseni kuka tai mikä minussa oikein riippui. En pelännyt yhtään, olin paremminkin ärsyyntynyt ettei tuo tyyppi näyttäytynyt, hän ei uskaltanut. Huusin hänelle täyttä kurkkua:”Näyttäydy!” Huuto oli ladattu kaikella henkisellä voimalla mitä minusta irtosi! Tuohon huutoon sitten heräsinkin. Olin aivan varma että tuo eukko on vieläkin eteisessämme. Silloin vähän pelotti, en uskaltanut mennä eteiseen herättyäni. Aamulla muistin tuon unen elävästi ja kerroin siitä miehelleni. Samantien mies totesi, että hän tietää unen ja on nähnyt samanlaista, ja että se on Kalevalasta! Hänen unessaan joku roikkuu myös selässä ja roikkujan irrottamiseksi, mieheni oli päättänyt hypätä unessaan veteen. Tiukasti oli silti inhottava ote pitänyt. Olin aivan ihmeissäni, että mitä!? Tuo selässä roikkuja on kuulemma väkäleukainen eukko joka Kalevalassa yrittää vaikuttaa väärillä tiedoillaan. Onneksi siis olin ollut tiukkana enkä antanut eukon pelottaa tai alistaa itseäni. Mietin ihmeissäni olinko lukenut kohdan ja tehnyt unen siitä? Etsimme kohdan yhdessä ja huomasin että sinne asti en ollut lukenut vielä. Kohta vaati myös aikalailla tulkintaa, en sitä itse aivan heti uneeni yhdistänyt. Tässä akan ”valheen vartta”:
Kiisti akka kiukahalta,
Kielipalko pankon päästä:
”Kyllä saat talosta tästä
Ottajia ohjaksesi,
Rinnuksesi riisujia,
Aisasi alentajia;
Onp’ on kyllä kymmeniä
Saat jos tahtoneet satoja,
Jotka sulle kyyin saavat,
Antavat ajohevosen,
Kotihisi konnan mennä,
Maalasi pahan paeta,
Isäntäni istumille,
Emäntäsi astumille
Veljesi veräjän suulle,
Sisareni sillan päähän,
Ennen päivän päätymistä,
Auringon alenemista.”
Olen miettinyt unta monesti jälkeenpäinkin, miten tässä maailmassa, ja varsinkin henkisellä polulla on paljon tarjolla kaikenlaista tietoa, oppia ja suuntausta, ja kuinka niistä löytää sen oikean? Itse olen tullut siihen tulokseen että asioita pitää itse tutkia ja miettiä, puntaroida. Opettaja on hyvä olla jolla jolla on kokemusta samoista asioista ja tutkimuksista. Jos luvataan joku kyky tai vihkimys esim. jollain kurssilla joka maksaa jonkun summan, ja jos se on vieläpä suuri, hälytyskellot alkavat kyllä soida. Jos joku toinen henkilö alkaa määräillä ja ohjailla mitä pitää tehdä ja miten, vähitellen hän saattaa ottaa valtaa elämästäsi tai jostakin sen osa-alueesta, se on myös mielestäni vaaran merkki. Joku saattaa myös takertuu sinuun, käyttää hyväkseen sinua, tai taitojasi ja kykyjäsi. Muista että jokaisella on kuitenkin vapaa tahto! Itse haluan kunnioittaa sitä että myös minun ”juttuani” kyseenalaistetaan, se kertoo siitä ettei toinen hyppää pääedellä mukaan ihan mihin vaan tai aivan kaikkeen. Itse pohdin ainakin monia asioita kun auttajan polulle astuin. Näin jälkeenpäin voin olla iloinen että osuin juuri Esko Jalkasen oppien pariin ja Tiina Lindholmin kursseille!
Hyvää Kalevalan päivää meille suomalaisille Kalevalaisen kansan jäsenille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti